Tämä tutkimus tehtiin AFI: n mittaamiseksi korkean riskin raskauksissa ja vastaamaan sitä sikiön lopputulokseen. Äidin keskimääräinen ikä tässä tutkimuksessa oli 24,31 ± 3,19 vuotta. Magann et ai. vuosina 1999 ja 1997 raportoitiin äidin keskimääräinen ikä 24,8 ± 5,3 ja 24,5 ± 0,5 vuotta, vastaavasti tutkimuksemme kanssa. Tutkimuksessamme pariteetilla ei ole yhteyttä tapausten jakautumiseen, kuten Magann et ai. .

Tutkimuksessamme 29 potilaasta, joilla oli AFI < 8 cm, 12 (41,4%) potilaalla oli IUGR. O’Brien et ai. päätyi siihen, että sikiön kasvun hidastuminen liittyy merkittävästi 7 cm: n tai pienempään AFI: hen (P ≤ 0,001).

Tässä tutkimuksessa kuudesta potilasta, joilla oli raskauden jälkeinen raskaus, oligohydramniot (AFI < 5 cm) havaittiin 2 (33,3%) tapauksessa. Marksin ja Divonin tekemässä raskauden jälkeisessä tutkimuksessa oligohydramnio todettiin 59 potilaalla (11,5%). Jos diabetekseen liittyy makrosomia ja hermoputken vikoja, polyhydramniot voivat kehittyä. Tutkimuksessamme havaittiin, että viiden diabetesta sairastavan potilaan keskimääräinen AFI oli suurempi (12,3 cm) kuin ei-diabetesta sairastavien potilaiden (11,5 cm), vaikka se ei ollut tilastollisesti merkitsevä (P-arvo ≥ 0,1).

Tässä tutkimuksessa tutkittiin raskausajan mukaista AFI: tä. Keskimääräinen AFI oli 11,567 cm. Suurin AFI oli 13,13 cm (keskiarvo) 34–36 raskausviikolla, joka väheni vähitellen 9,085: een (keskiarvo) 40 viikon kuluttua. Samoin Phelan et ai. osoitti keskimääräisen AFI-arvon 12,9 ± 4,6 353 raskaudessa raskausikää vaihdellen välillä 36–42 viikkoa. Bowen-Chatoor ja Kulkarni osoittivat keskimääräisen AFI-arvon 9,93 ± 4,37 cm 42 viikossa, mikä on verrattavissa tutkimukseemme.

Tutkimuksessamme havaittiin, että viiden Rh-negatiivisen raskauden potilaan keskimääräinen AFI oli enemmän eli 12,84 cm kuin muut potilaat eli 11,5 cm. Äidin keskimääräinen paino tutkimuksessa oli 64,87 ± 9,66 kg, ja suurin osa tapauksista oli 50–65 kg. 54 potilaalla (68,35%) synnytys oli spontaania, kun taas 25 (31,64%) potilasta aloitettiin. Pääindikaatio induktiolle oli PIH, IUGR, jota seurasi päivätty raskaus.

Tässä tutkimuksessa 29 potilaasta, joilla oli matala AFI (< 8 cm), kuusi (20,7%) oli pihdeiden toimitus, kun taas 13 (44,8%) potilaalla oli keisarileikkaus. 61 potilaasta, joilla oli normaali AFI, synnytys oli normaalia 47: llä (77%). Rutherfordin et ai. keisarileikkauksen ilmaantuvuus oli 58% potilailla, joiden AFI < 8 cm oli hieman enemmän kuin tutkimuksessamme. Heidän keisarileikkausnopeutensa potilailla, joilla oli AFI > 18 cm, oli 41%, mikä oli alhainen (30%) tutkimuksessamme.

Tutkimuksessamme 15 tapausta oli mekoniumvärjättyä nestettä, joista kahdeksalla (53,33%) oli alhaiset AFI-pisteet (≤8 cm). Golan et ai. , oligohydramnioissa havaittiin nesteen mekoniumvärjäytymisen suuri esiintyvyys (29,1%). Eräässä toisessa tutkimuksessa, jonka ovat kirjoittaneet Magann et ai. , mekoniumilla värjätyn lapsiveden havaittiin 13,8%: lla potilaista, joiden AFI oli ≤ 5 cm. Tutkimuksessamme kahdeksasta potilaasta, joilla oli matala AFI (≤5 cm), kahdella (25%) oli sikiön bradykardia. Samankaltaisessa tutkimuksessa Magann et ai. , havaittiin, että potilailla, joilla oli AFI < 5 cm, 24%: lla potilaista oli sikiön bradykardia, mikä oli verrattavissa tutkimukseemme.

Tutkimuksessamme neljä potilailla oli lapsia, joilla oli synnynnäisiä poikkeavuuksia, joista kahdella (50%) AFI < 8 cm oli matala ja yhdellä AFI > 18 cm. Martinez-Frias et ai. epämuodostuneista vastasyntyneistä 3,01%: lla oli oligohydramnioita. Munuaisten poikkeavuudet ja keuhkoviat liittyivät oligohydramnioihin. He ilmoittivat tutkimuksessaan polyhydramnioista 3,69% tapauksista. Ruokatorven ja ruoansulatuskanavan poikkeavuudet, hermoputken viat ja muut keskushermoston epämuodostumat liittyivät polyhydramnioihin. Tutkimuksessamme osteogenesis imperfecta ja kahdenvälinen CTEV liittyivät matalaan AFI-arvoon < 8 cm, ja trakeo-ruokatorven fisteli liittyi AFI > 18 cm.

Tutkimuksessamme perinataalikuolleisuus oli 7%. Näistä seitsemästä tapauksesta kolmella vauvalla (42,85%) oli vakavia synnynnäisiä epämuodostumia, kahdessa tapauksessa (28,57%) AFI oli matala < 8 cm ja kahdessa tapauksessa (28,57%) AFI > 18 cm. Biggio et ai. ilmoitti 60% perinataalikuolleisuuden tutkimuksessaan, jossa oli 370 naista, mikä oli verrattavissa tutkimukseemme.