1.Mooseksen kirjan 2: 10-14: ssä kuvataan neljän joen jakautumista Eedenin puutarhassa.

Edenistä virtasi joki kastelemaan puutarha, ja siellä se jakautui ja siitä tuli neljä jokea. Ensimmäisen nimi on Pishon. Se virtasi ympäri Havilan maata, jossa on kultaa. Ja sen maan kulta on hyvä; bdellium ja onyx-kivi ovat siellä. Toisen joen nimi on Gihon. Se virtasi ympäri Kuusin maata. Kolmannen joen nimi on Tigris, joka virtaa Assyriasta itään. Ja neljäs joki on Eufrat.

Jokaisen neljän joen yksityiskohtia on vähentynyt, todennäköisesti siksi, että ne on lueteltu järjestyksessä vähiten tunnetuimpiin. Tigris-joki virtaa Etelä-Turkista Irakin kautta Persianlahdelle. Se on mahtava 1750 km pitkä. Eufrat on 3000 km pitkä, ja se oli vielä kuuluisampi raamatun aikoina. Se on peräisin Itä-Turkista ja virtaa Syyrian ja Irakin läpi. Nykyään Pishon- tai Gihon-jokea ei löydy. Ottaen huomioon, että ne molemmat on kuvattu 1.Mooseksen kirjan 2 aikamuodossa, ”virtaavana” (jakeet 11, 13) eikä nykyisenä, ”virtaavana” (jae 14), on mahdollista, että he olivat jo lakkasi toimimasta siihen aikaan, kun Mooses kirjoitti Mooseksen kirjan. Vaikka emme pysty tunnistamaan Pishonia tai ”Havilahin maata”, jonka ympärillä se virtasi, tiedämme suunnilleen Gihonin sijainnin. Sitä kuvataan ”se, joka virtasi koko Kushin maan ympärillä”. Raamatun aikoina tapahtuva tyyny liittyy alueeseen Egyptin rajalla. Joten Eedeniin liittyi kaksi jokea, jotka virtaavat Syyrian ja Irakin läpi, kolmas, joka rajoittui Egyptiin, ja neljäs, jota emme voi tunnistaa. Se asettaa Edenin karkeasti tälle alueelle, joka tunnettiin luvatuksi maaksi, Israelin kansaksi.

Kuulosteko kaukaa haetulta? Ajattelin niin, kunnes Sailhamer osoitti 1.Mooseksen kirjan 15:18. Siellä Jumala antaa Abrahamille lupauksen antaa hänelle ”tämän maan Egyptin virrasta suureen, Eufrat-jokeen”. Kuvailiko Jumala tarkoituksellisesti Luvatun maan rajoja kielellä, joka toisti ihmiset takaisin Hänen Eedenin kuvaukseensa? Jos näin oli, Abrahamille annettiin lupaus palata Eedeniin tietyssä mielessä. , Babelin tornin koti ja ylpeyden ja kapinan suuri kaupunki, ja lupasi antaa hänelle kodin Eedenissä. Siksi suuri osa temppelin kuvista (esim. puun muotoinen lampunjalka, enkelit, hedelmät) Ja se osoittaa, miksi ”maan” lupaus oli niin merkittävä – se osoitti paluuta kaikkeen, mitä ihmiskunta oli menettänyt, kun se käänsi selkänsä Jumalalle. Se osoittaa myös, miksi Israelin karkotus oli niin kauhea tuomio. Oli kuin heidät karkotettaisiin jälleen Eedenistä ja lähetettäisiin Babyloniin.

Luvattu maa ei kuitenkaan viittaa vain Eedenin puutarhaan. Viime kädessä se osoittaa meille uuden lupauksen, joka meille on luvattu. Monet ihmiset ajattelevat uskovan pelastuksen olevan ikuinen hengen kaltainen olemassaolo taivaassa. Ilmestyskirjan 22. luvussa meille kuitenkin luvataan uusi taivas ja uusi maa. Tuo uusi maa on palautettu Eeden, jossa on ”elämänveden joki” (jae 1), ”elämän puu” (jae 2) ja mittaamattoman hedelmällinen (jae 2). Monet meistä eivät saa koskaan käydä luvatussa maassa, mutta uskossa Jeesukseen Kristukseen elämme varmalla toivolla, että asutamme jonain päivänä uudistetussa luvatussa maassa, Eeden palautetaan, eikä elämä koskaan ole enää sama. Meillä on suuri toivo ja suuri Jumala!

Kunnioittaen häntä,

Paavali