Berliinin muuri: Berliinin jakautuminen

Kun toinen maailmansota päättyi vuonna 1945, liittoutuneiden rauhankonferenssit Jaltassa ja Potsdamissa päättivät Saksan alueiden kohtalo. He jakoivat voitetun maan neljään ”liittoutuneiden miehitysvyöhykkeeseen”: Maan itäinen osa meni Neuvostoliittoon, kun taas länsiosa meni Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja (lopulta) Ranskaan.

Vaikka Berliini sijaitsi kokonaan maan Neuvostoliiton alueella (se istui noin 100 mailin päässä itäisen ja länsimaisen miehityksen rajasta) alueet), Jaltan ja Potsdamin sopimukset jakavat kaupungin vastaaville aloille. Neuvostoliitto otti itäpuoliskon, kun taas muut liittolaiset ottivat länsimaisen. Tämä Berliinin nelisuuntainen miehitys alkoi kesäkuussa 1945.

Berliinin muuri: saarto ja kriisi

Länsi-Berliini, näkyvästi kapitalistinen kaupunki syvällä kommunistisessa Itä-Saksassa. ” jumissa kuin luu Neuvostoliiton kurkussa ”, kuten Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov sanoi. Venäläiset alkoivat liikkua ajamalla Yhdysvallat, Britannia ja Ranska lopullisesti kaupungista. Vuonna 1948 Länsi-Berliinin saarto pyrki nälkään. läntiset liittolaiset kaupungista. Sen sijaan, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset antoivat vetäytymisen, ne toimittivat kaupunkialojaan ilmasta. Tämä Berliinin lentoteollisuudeksi kutsuttu ponnistus kesti yli vuoden ja tuotti yli 2,3 miljoona tonnia ruokaa, polttoainetta ja muita tavaroita Länsi-Berliiniin. Neuvostoliitto keskeytti saarron vuonna 1949.

Vuosikymmenen kestäneen suhteellisen rauhallisen tilanteen jälkeen jännitteet puhkesivat uudelleen vuonna 1958. Seuraavien kolmen vuoden aikana Neuvostoliitto –Osallistui edellisen vuoden onnistuneen Sputnik-satelliitin laukaisun aikana t ”Avaruuskilpailu” ja hämmentynyt loputtomana näennäiseltä pakolaisvirralta idästä länteen (lähes 3 miljoonaa saarton päättymisen jälkeen, joista monet ovat nuoria ammattitaitoisia työntekijöitä, kuten lääkäreitä, opettajia ja insinöörejä) – röyhkeä ja uhkaillut liittolaiset vastustivat. Huippukokoukset, konferenssit ja muut neuvottelut tulivat ja menivät ilman ratkaisua. Samaan aikaan pakolaisten tulva jatkui. Kesäkuussa 1961 noin 19 000 ihmistä lähti DDR: stä Berliinin kautta. Seuraavassa kuussa 30000 pakeni. Elokuun ensimmäisten 11 päivän aikana 16 000 itäsaksalaista ylitti rajan Länsi-Berliiniin, ja 12. elokuuta seurasi noin 2400 henkilöä – suurin määrä poikkeajia, jotka ovat koskaan lähteneet Itä-Saksasta yhdessä päivässä.

Berliini Seinä: Muurin rakentaminen

Sinä yönä pääministeri Hruštšov antoi Itä-Saksan hallitukselle luvan pysäyttää maahanmuuttajien virta sulkemalla sen rajan lopullisesti. Vain kahdessa viikossa Itä-Saksan armeija, poliisivoimat ja vapaaehtoiset rakennusalan työntekijät olivat valmistaneet välitön piikkilanka- ja betonilohkoseinän – Berliinin muurin – joka jakoi kaupungin toisen puolen toisesta.

Ennen muuri rakennettiin, berliiniläiset kaupungin molemmin puolin pystyivät liikkumaan melko vapaasti: He ylittivät itä-länsi -rajan töihin, ostoksille, teatteriin ja elokuviin. Junat ja metrolinjat kuljettivat matkustajia edestakaisin.Muurin rakentamisen jälkeen oli mahdotonta päästä idästä Länsi-Berliiniin, lukuun ottamatta yhtä kolmesta tarkastuspisteestä: Helmstedtissä (”Checkpoint Alpha” Yhdysvaltain armeijan kielellä), Dreilindenissä (”Checkpoint Bravo”) ja Berliinin keskustassa. Friedrichstrassella (”Checkpoint Charlie”). (Lopulta DDR rakensi 12 tarkastuspistettä seinän varrelle.) Jokaisessa tarkastuspisteessä Itä-Saksan sotilaat tutkivat diplomaatit ja muut virkamiehet ennen kuin heidän sallittiin tulla sisään tai poistua. Paitsi erityisolosuhteissa, Itä- ja Länsi-Berliinistä saapuvia matkustajia päästiin harvoin rajan yli.

Berliinin muuri: 1961- 1989

Berliinin muurin rakentaminen pysäytti pakolaisvirran idästä länteen ja purki Berliinin kriisin. (Vaikka presidentti John F.Kennedy ei ollut siitä tyytyväinen, hän myönsi, että ”seinä on helvetin paljon parempi kuin sota.”) Lähes kaksi vuotta Berliinin muurin pystyttämisen jälkeen John F. Kennedy toimitti yhden presidenttikautensa kuuluisimmista puheista yli 120 000 ihmisjoukolle, joka oli kokoontunut Länsi-Berliinin kaupungintalon ulkopuolelle, vain muutaman askeleen päässä Brandenburgin portista. Kennedyn puhe on pitkälti muistettu yhdestä tietystä lauseesta. ”Olen berliinilainen.”

Kaiken kaikkiaan ainakin 171 ihmistä tapettiin yrittäessään päästä yli, Berliinin muurin yli tai alle. Pako Itä-Saksasta ei kuitenkaan ollut mahdotonta: Vuodesta 1961 muuriin asti tuli alas vuonna 1989, yli 5000 itäsaksalaista (mukaan lukien noin 600 rajavartijaa) onnistui ylittämään rajan hyppäämällä seinän vieressä olevista ikkunoista, kiipeämällä piikkilangan yli, lentämällä kuumailmapalloissa, indeksoimalla viemäreiden läpi ja ajamalla läpi muurin vahvistamattomien osien suurella nopeudella.

Berliinin muuri: muurin kaatuminen

9. marraskuuta 1989, kun kylmä sota alkoi sulaa koko Itä-Euroopassa, Itä-Berliinin kommunistisen puolueen tiedottaja ilmoitti muutoksesta kaupungin suhteissaan länteen. , DDR: n kansalaiset saivat vapaasti ylittää maan rajat, itä- ja länsi-berliiniläiset parvenivat seinälle, juovat olutta ja samppanjaa ja lauloivat ”Tor auf!” (”Avaa portti!”). Keskiyöllä he tulvivat tarkastuspisteiden läpi.

Yli 2 miljoonaa ihmistä Itä-Berliinistä vieraili tuona viikonloppuna Länsi-Berliinissä osallistumaan juhliin, joka eräs toimittaja kirjoitti, ”maailman historian suurin katujuhlat.” Ihmiset käyttivät vasaroita ja poimia poimimalla seinän palat – heistä tuli tunnettuja nimellä ”mauerspechte” tai ”wall woodeckers” – kun nosturit ja puskutraktorit vetivät alas osan toisensa jälkeen. Pian muuri oli kadonnut ja Berliini yhdistettiin ensimmäisen kerran vuoden 1945 jälkeen. ”Vasta tänään”, yksi berliiniläinen suihkemaalattu osalle seinää, ”sota on todella ohi.”

Yhdistyminen Itä- ja Länsi-Saksasta tehtiin virallinen 3. lokakuuta 1990, melkein vuosi Berliinin muurin kaatumisen jälkeen.