Jatkuvuus, Etiikassa oppi, jonka mukaan toimet on arvioitava oikeiksi tai vääriksi niiden seurausten perusteella. Yksinkertaisin seuraamuksen muoto on klassinen (tai hedonistinen) utilitarismi, joka väittää, että toiminta on oikea vai väärä sen mukaan, maksimoiko se maailmanlaajuisen ilon nettotase kivun ja kivun välillä. G.E. Moore, joka tunnetaan nimellä ”ihanteellinen utilitarismi”, tunnustaa kauneuden ja ystävyyden sekä nautinnon sisäisiksi hyödykkeiksi, jotka on pyrittävä maksimoimaan. R.M: n ”mieltymys utilitarismin” mukaan. Jänis (1919–2002), toimet ovat oikeita, jos ne maksimoivat mieltymysten tai toiveiden tyydyttämisen riippumatta siitä, mihin mieltymykset voivat olla. Seurausryhmien mielipiteet eroavat toisistaan myös siitä, onko jokainen yksittäinen toiminta arvioitava sen seurausten perusteella vai onko sen sijaan arvioitava yleiset käyttäytymissäännöt tällä tavoin ja yksittäiset toimet vain sen perusteella, ovatko ne yleisen säännön mukaisia. Entinen ryhmä tunnetaan nimellä ”act-utilitaristit” ja jälkimmäiset ”sääntö-utilitaristit”. Katso myös deontologinen etiikka.