Kliininen tulos sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen: 30 vuoden seurantatutkimus

helmikuu 15, 2021

No Comments

Tiivistelmä

Tavoitteet

Tutkia pitkäaikainen kliininen tulos (enintään 30 vuotta) sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen ja arvioida elinajanodote (LE) potilaiden alaryhmissä.

Menetelmät ja tulokset

Analysoimme laitoksemme ensimmäisten 1041 peräkkäisen potilaan 30 vuoden tulosta (leikkauksen ikä 53 vuotta, 88% miehiä), joille tehtiin laskimoiden CABG vuosina 1971–1980. Seurannan aikana jokainen 5–7 vuoden seurantatilanne saatiin tarkistamalla sairaalarekisterit sekä yleislääkäreiltä ja kansalaisrekistereiltä. Tiedot kerättiin kuolemasta ja toistuvista sepelvaltimon revaskularisaatiomenettelyistä. Seuranta oli saatettu päätökseen 98 prosentissa. Mediaaniseuranta oli 29 vuotta (26–36 vuotta). Kumulatiiviset 10, 20 ja 30 vuoden eloonjäämisasteet olivat vastaavasti 77%, 20% ja 30%. Kaiken kaikkiaan 623 sepelvaltimoiden uudelleeninterventiota tehtiin 373 potilaalla (36%). Kumulatiivinen 10, 20 ja 30 vuoden vapaus kuolemasta ja sepelvaltimoiden uudelleeninterventioaste oli 60%, 20% ja sepelvaltimoiden uudelleeninterventioaste 6%. Ikä, suonitaudin laajuus (VD) (kaksi-VD HR 1,4; kolme-VD HR 1,9), vasen päätauti (HR 1,6) ja heikentynyt vasemman kammion ejektiofraktio (LVEF) (HR 1,8) olivat riippumattomia ennustajia kuolleisuudelle. Pystyimme arvioimaan tarkan LE: n laskemalla Kaplan – Meier-käyrän alla olevan alueen. Ensimmäisen CABG: n jälkeen yleinen LE oli 17,6 vuotta. LE potilailla, joilla oli yksi, kaksi ja kolme VD, oli vastaavasti 21,4, 18,8 ja 15,4 vuotta (P < 0,0001). Potilailla, joilla on heikentynyt LVEF, oli merkittävästi lyhyempi LE kuin potilailla, joilla oli normaali LVEF (13,9% vs. 19,3%; P < 0,0001).

Päätelmä

Tämä 30 vuoden seurantatutkimus käsittää lähes täydellisen elinkaaren CABG-leikkauksen jälkeen. Kokonaismediaani-mediaani oli 17,6 vuotta. Koska suurin osa potilaista (94%) tarvitsi toistuvan toimenpiteen, päätellään, että klassinen laskimoiden ohitustekniikka on hyödyllinen, mutta lievittävä hoito etenevälle taudille.

Elinajanodote, leikkaus, ennusteet, eloonjääminen, kuolleisuus, epidemiologia

Johdanto

Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus (CABG) on hyvin hyväksytty hoito potilailla, joilla on vaikea angina pectoris. 1970-luvut.1 Anginaalioireiden lievittäminen on edelleen CABG: n tärkein tavoite parantaa elämänlaatua ja lisätä elinajanodotetta (LE). Nykyään käytetään useita erilaisia varttamistekniikoita, mutta alussa käytettiin vain laskimoputkia. Vaikka valtimonsiirrot ovat nykyään edullisia, kahta laskimoiden siirtoa käytetään edelleen laajasti.3 Koska laskimoiden siirteen ateroskleroosin on osoitettu olevan aggressiivisempi kuin natiivien verisuonisairauksien (VD), 4,5, on edelleen erittäin tärkeää arvioida tämä pitkällä aikavälillä. Lisäksi on osoitettu, että tietyillä potilaiden alaryhmillä saattaa olla parempi LE.7,8. Tästä syystä päivitimme 30 vuoden tuloksen ensimmäisiltä 1041 peräkkäiseltä potilaalta, joille tehtiin laskimoiden CABG vuosina 1971–1980. jakso käsittää melkein koko toimenpiteen jälkeisen elinkaaren, pystyimme laskemaan potilasryhmien tarkan LE: n ja tutkimaan ateroskleroosin esiintymistä laskimoiden siirteissä.

Menetelmät

Potilaspopulaatio

Lähtötilanteen ominaisuudet ja aikaisemmat seurantaraportit jopa 20 vuoteen on kuvattu yksityiskohtaisesti aikaisemmin. 9–11 Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki 1041 peräkkäistä potilasta, joilla on vaikea iskemia ja jotka kokivat ensimmäisen kerran eristetty laskimo CABG proc Rotterdamin Erasmus-lääketieteellisen keskuksen hoito sisällytettiin tähän tutkimukseen. Sisäisiä rintavaltimonsiirtoja ei käytetty. Kaikille potilaille tehtiin katetri ennen leikkausta. Lähtötilanteen kliiniset muuttujat, pre-operatiivista katetrointia koskevat tiedot ja toimenpidekohtaiset tiedot kerättiin, kun ne olivat saatavilla ja tallennettu, ensin HP-85-mikrotietokoneelle ja myöhemmin pääkehyksen PDP-tietokoneelle. Ensimmäinen tietokantaohjelma kirjoitettiin BASIC-muodossa.

Leikkauksen käyttöaihe perustui stenokardiin, joka oli stabiili tai epävakaa, tulenkestävä maksimaaliseen farmakologiseen hoitoon, joka oli käytettävissä tuolloin (pääasiassa nitraattien ja beetasalpaajien yhdistelmä; kalsium antagonisteja ei ollut vielä saatavilla) ja katetroinnin löydökset. Mukana olivat sekä valinnaiset että kiireelliset leikkaustoimenpiteet. Poissuljettiin potilaat, jotka tarvitsivat lisäleikkausta, kuten venttiilin vaihto tai aneurysmektomia. Tutkimus on Helsingin julistuksen mukainen.

Seuranta

Seurantatilanne saatiin tarkistamalla kaikkien potilaiden sairaalatiedot sekä yleislääkäreiltä ja siviilirekistereiltä syyskuussa 2007. jotka olivat elossa edellisessä seurannassa vuonna 1997. Tiedot kerättiin kuolemasta ja toistuvista sepelvaltimon revaskularisaatiomenettelyistä.Tarvittaessa potilaisiin otettiin yhteyttä puhelimitse. Seuranta oli saatettu päätökseen 98 prosentissa. 18 ulkomaille muuttaneen potilaan eloonjäämistä ei voitu hakea, ja käytettiin viimeisiä saatavilla olevia seurantatietoja.

Tilastollinen analyysi

Kumulatiiviset eloonjäämisanalyysit rakennettiin Kaplanilla –Meier-menetelmä. Potilaiden alaryhmissä Mantelin ja Haenszelin log-rank -testiä käytettiin eloonjäämiskäyrien vertailuun. Odotettu eloonjääminen vertailupopulaatiossa laskettiin käyttämällä ikä- ja sukupuolispesifisiä kuolevuustietoja Alankomaista vuonna 1975 (www.cbs.nl) ja verrattiin potilaiden eloonjäämiseen CABG: n jälkeen. Koska tutkimusväestömme keski-ikä oli 53 vuotta ja 88% miehiä, kuolleisuusriskit painotettiin vastaavasti. Coxin suhteellisten vaarojen mallia käytettiin itsenäisten riskitekijöiden tunnistamiseen 30 vuoden kuolleisuudessa. Esivalitut lähtötilanteen ominaisuudet olivat ikä, sukupuoli, diabetes, hypertensio, dyslipidemia, nykyinen tupakointi, VD: n laajuus ja vasemman kammion ejektiofraktion heikentyminen (< 0,55). Sen selvittämiseksi, onko uudelleeninterventio ”ulkonäkö” tai tarve muuttanut minkä tahansa sepelvaltimopotilaan LE: tä hänen elämänsä aikana, lisäsimme Cox-malliin toistuvan revaskularisaation ajasta riippuvana kovariaattorina.

Vaarojen suhteellisuus testattiin graafisesti log-log-eloonjäämiskäyrien silmämääräisen tarkastuksen perusteella ja suorittamalla muodollinen suhteellisuustesti Schoenfeldin jäännösten perusteella kullekin mallin muuttujalle. Cox-regressioanalyysit eivät osoittaneet tilastollisesti merkitseviä vuorovaikutuksia ajan kanssa. Laskimme lineaarisen kutistumiskertoimen regressiokertoimille bootstrapilla. Regressiomallinnuksen keskeinen ongelma on, että regressiokertoimet yliarvioidaan ennustamistarkoituksia varten. Laskimme lineaarisen kutistumiskertoimen regressiokertoimille bootstrapilla, mukaan lukien luottamusvälit. Bootstrap-näytteiden suorituskyvyn ja alkuperäisen näytteen välinen ero on arvio näennäisen suorituskyvyn (väärän kalibroinnin) optimismista. Tämän eron keskiarvo on optimismin vakaa arvio. Kutistekertoimet laskettiin kertomalla vakiokertoimet kutistumiskertoimella, joka saattaa viedä arvot 0: n ja 1. Mallin ennustekyky, eli kyky erottaa eloonjääneitä ja kuolleita, arvioitiin c-tilasto. C-tilasto tarjoaa kvantitatiivisen yhteenvedon ennustemallin diskriminatiivisesta kyvystä. Arvo 0,5 osoittaa, että mallilla ei ole minkäänlaista erottelukykyä, ja arvo 1,0 edustaa täydellistä syrjintää. C-indeksi on sensuroidun datan yleistetty muoto c-tilastosta, 12 joka sisältää erityisesti sensurointitiedot, on kohtuullinen ja luotettava.13 Kalibrointi viittaa siihen, onko malli sopusoinnussa havaittujen todennäköisyyksien kanssa ja onko se arvioitu Hosmer – Lemeshow-tilastojen kanssa . Nämä tilastolliset analyysit tehtiin S-plus-ohjelmistolla (MathSoft, Inc., Seattle WA, versio 2000).

Monimuuttujamallissa moninkertaista imputointia käytettiin käsittelemään 167 potilasta, joilta puuttui LVEF . Useiden imputointimenetelmien tiedetään olevan parempia kuin täydelliset tapausanalyysit. 14 Kaikissa testeissä P-arvoa < 0,05 (kaksipuolinen) pidettiin merkittävänä.

Elinajanodote

LE sen jälkeen, kun CABG laskettiin Kaplan – Meier-käyrän alapuolelta. 15 Tarkan LE: n laskemiseksi käyrät pidennettiin yli 30 vuoteen käyttämällä ikä- ja sukupuolikohtaisia kuolleisuutta koskevia tietoja Alankomaiden vertailupopulaatio olettaen, että niillä harvoilla 30 vuotta eloonjääneillä CABG-potilailla olisi samanlainen jatkuva LE kuin heidän ikä- ja sukupuolivastaavilla ikäisillään. Potilaiden alaryhmissä Mantelin ja Haenszelin log-rank -testiä käytettiin elinajanodotteiden vertailuun.

Tulokset

Eloonjääminen

Ensimmäisen leikkauksen keski-ikä oli 53 vuotta (± 8 vuotta) ja 88% oli miehiä (taulukko 1). Yksi VD esiintyi 19%: lla potilaista ja LVEF oli heikentynyt 27%: lla potilaista. Diabetes oli läsnä 9%: lla potilaista, dyslipidemia 22%: lla, hypertensio 22%: lla ja nykyinen tupakointi 53%: lla. Mediaaniseuranta oli 29 vuotta (vaihteluväli 26–36 vuotta). Seurannassa 196 potilasta oli vielä elossa, joista 10 potilasta (1%) täytti 90 vuoden ikä. Kumulatiiviset eloonjäämisasteet 10-, 20- ja 30-vuotiaina olivat vastaavasti 77%, 20% ja 30% (kuvio 1). Kuolleisuusaste oli 3,2% ensimmäisenä vuonna (sisältäen 1,2% leikkauksen jälkeistä kuolleisuutta), joka sitten laski 0,9%: iin kolmantena vuonna. Sen jälkeen kuolleisuus kasvoi 4 prosenttiin vuodessa 15. vuoteen asti. Vuosikuolleisuus laski 15 ja 20 vuoden välillä 3,5 prosenttiin, minkä jälkeen se laski edelleen yli 2,5 prosenttiin vuodessa yli 20 vuoden. 10–25 vuoden seurannassa eloonjääminen CABG: n jälkeen oli 10–15% pienempi kuin normaalissa väestössä (sovitettu iän ja sukupuolen mukaan).25 vuoden jälkeen eloonjääminen CABG: n jälkeen lähentyi normaalipopulaation elinaikaa.

Kuva 1

Kumulatiivinen eloonjääminen ja tapahtumavapaa eloonjääminen. Kumulatiivinen eloonjääminen (jota edustaa punainen viiva) ja kumulatiivinen tapahtumavapaa eloonjääminen (kuolema tai toistuva revaskularisaatio) (sinisenä) 1041 potilaan laskimoiden sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen. Katkoviiva on normaalin populaation eloonjääminen (sovitettu iän ja sukupuolen mukaan).

Kuva 1

Uudelleeninterventio

Kaiken kaikkiaan 623 sepelvaltimoiden uudelleeninterventiota tehtiin 373: lla 1041 potilaasta (36%). Toistuva CABG suoritettiin 309 potilaalla, angioplastia 148 potilaalla ja 64: ssä sekä uudelleen CABG että angioplastia. Ainakin kolme uudelleeninterventiota tarvittiin 35 potilaalla, neljä uudelleeninterventiota tarvittiin 15 potilaalla ja viisi uudelleeninterventiota 12 potilaalla. Indeksioperaation jälkeisten kolmen ensimmäisen vuoden aikana tehtiin vain uudelleen CABG, kun taas angioplastiaa ei ollut vielä saatavilla. 8. vuoteen saakka uudelleeninterventioiden vuotuinen ilmaantuvuus (riskipotilaiden lukumäärällä oikaistuna) oli 1,8% (kuvio 2). Uudelleeninterventioaste nousi kahdeksasta 13 vuoteen yli kaksinkertaiseksi 4,2 prosenttiin vuodessa. Sen jälkeen vuoteen 20 asti uudelleeninterventioaste laski 3 prosenttiin vuodessa. 20 vuoden jälkeen uudelleeninterventiomenettelyt harvinaisivat ja pysyivät vakiona 1 prosentissa. Kumulatiivinen vapaus kuolemasta oli 10, 20 ja 30 vuotta 60, 20 ja 6 prosenttia.

Kuva 2

Uudelleeninterventioasteet vuodessa. Toistuvan revaskularisaation vuotuinen esiintyvyys (toista CABG punaisella, PCI sinisellä) prosentteina kyseisen vuoden riskiryhmien lukumäärästä. / div>

Vuosittaiset uudelleenhoitoasteet. Toistuvan revaskularisaation vuotuinen esiintyvyys (toista CABG punaisella, PCI sinisellä) prosentteina kyseisen vuoden riskipisteistä.

Monimuuttuja-analyysi

Tärkeimmät kuolleisuuden riippumattomat ennustajat olivat kolmen VD: n ja heikentynyt LVEF (HR 1,8; 95%: n luottamusväli 1,6–2,1) (taulukko 2). Muita itsenäisiä ennustajia olivat iäkäs ikä (HR 1,04; 95%: n luottamusväli 1,03–1,05), kaksi VD: tä (HR 1,4; 95%: n luottamusväli 1,2–1,6) ja vasemmanpuoleinen päätauti (HR 1,6 95%: n luottamusväli 1,4–1,8), kun taas sukupuoli ei ollut. Myöskään toistuva revaskularisaatio, joka pakotettiin mallissa ajasta riippuvana kovariaattina, ei ennustanut alhaisempaa kuolleisuutta. C-tilasto oli 0,76, mikä tarkoittaa kohtuullista sopivuutta malliin. Coxin suhteellisten vaarojen regressiomallin stabiilisuuden testaamiseksi teimme käynnistysvaiheen tutkimuksen (500 replikaatiota) käyttäen samoja muuttujia, jotka testattiin alkuperäisessä mallissa. Bootstrap-mallin merkittävät muuttujat olivat alkuperäisessä analyysissä valitut.

Eloonjääminen alaryhmissä

Eloonjäämisaste miesten ja naisten välillä oli samanlainen ajan myötä (taulukko 3). Selvää eloonjäämishyötyä havaittiin potilailla, joilla oli kaksi VD: tä verrattuna kolmeen VD: hen (hyöty: 11 vuotta 10 vuoden seurannassa ja 17 vuotta 20 vuodessa). Selvä eloonjäämisetu oli niillä, joilla oli normaali LVEF ja lähes 50% elossa 20 vuoden aikana, verrattuna vain 20%: iin niistä, joilla LVEF on heikentynyt.

Taulukko 3

Kolmekymmentä vuotta kumulatiivinen eloonjääminen kokonaisuudessaan ja tietyissä alaryhmissä

.	Kumulatiivinen eloonjäämisaste (%) *.						P-arvo.
.	10 vuotta.		20 vuotta.		30 vuotta.		.
.	Selviytyminen.	95%: n luottamusväli.	Selviytyminen.	95%: n luottamusväli.	Selviytyminen.	95%: n luottamusväli.	.
Normaali populaatio	86		56		19
Kaiken kaikkiaan	77	74–80	40	37–43	16	12–19

Kliininen
Ikä
≥60 vuotta	70	63–77	25	18–33	4	0–11	< 0.0001
< 60 vuotta	79	76–82	43	39–46	18	15–22	< 0.0001

Sukupuoli
Mies	78	74–81	39	35–42	15	12–19	0,4
Nainen	75	68–83	47	38–56	19	10–27

Diabetes
Kyllä	67	57–77	23	10–35	7	0–19	< 0.01
Ei	77	74–80	41	38–45	15	12–19	< 0.01

Hypertensio
Kyllä	75	68–82	34	27–40	11	5–18	0,03
Ei	78	75–81	41	40–45	17	14–21	0,03

Dyslipidemia
Kyllä	79	76–84	40	43–47	20	13–27	0,2
Ei	80	74-80	40	36–43	14	10–17	0,2

Angiografinen
Alusten sairaus
Yksi astia	87	83–91	59	52–67	27	19–34	< 0,0001
Kaksi alukset	82	77–86	45	39–51	18	12–24
Kolme astiaa	71	67–76	28	23–33	10	5–15

Vasen pää
Kyllä	66	56–76	35	24–36	14	9–24
Ei	78	76–81	40	37–43	16	13–19

LV-poistofraktio
Normaali	83	80–86	49	45–53	20	15–24	< 0.0001
Vammaiset	65	59–72	20	15–26	6	0–13	< 0.0001

.	Kumulatiivinen eloonjäämisaste (%) *.						P-arvo.
.	10 vuotta.		20 vuotta.		30 vuotta.		.
.	Selviytyminen.	95%: n luottamusväli.	Selviytyminen.	95%: n luottamusväli.	Selviytyminen.	95%: n luottamusväli.	.
Normaali populaatio	86		56		19
Kaiken kaikkiaan	77	74–80	40	37–43	16	12–19

Kliininen
Ikä
≥60 vuotta	70	63–77	25	18–33	4	0–11	< 0,0001
< 60 vuotta	79	76–82	43	39–46	18	15–22	< 0,0001

sukupuoli
Mies	78	74–81	39	35–42	15	12–19	0,4
Nainen	75	68–83	47	38–56	19	10–27	0,4

Diabetes
Kyllä	67	57–77	23	10–35	7	0–19	< 0,01
Ei	77	74–80	41	38–45	15	12–19

Hypertensio
Kyllä	75	68–82	34	27–40	11	5–18	0.03
Ei	78	75–81	41	40 –45	17	14–21	0.03

Dyslipidemia
Kyllä	79	76–84	40	43–47	20	13–27	0,2
Ei	80	74–80	40	36–43	14	10–17	0,2

Angiografinen
Alusten tauti
Yksi verisuoni	87	83–91	59	52–67	27	19–34	< 0.0001
Kaksi astiaa	82	77–86	45	39–51	18	12–24
Kolme alukset	71	67–76	28	23–33	10	5–15

Vasen pää
Kyllä	66	56–76	35	24–36	14	9–24
Ei	78	76–81	40	37–43	16	13–19

LV-poistofraktio
Normaali	83	80–86	49	45–53	20	15–24	< 0.0001
heikentynyt	65	59– 72	20	15–26	6	0–13

* Kolmenkymmenen vuoden kumulatiivinen kuolleisuusaste (%) on johdettu Kaplan – Meier-eliniistä; P-arvo, log-rank -testi; 95%: n luottamusväli, 95%: n luottamusväli.

Taulukko 3

Kolmekymmentä vuotta kumulatiivinen selviytyminen kokonaisuudessaan ja tietyissä alaryhmissä

.	Kumulatiivinen eloonjäämisaste (%) *.						P-arvo.
.	10 vuotta.		20 vuotta.		30 vuotta.		.
.	Selviytyminen.	95%: n luottamusväli.	Selviytyminen.	95%: n luottamusväli.	Selviytyminen.	95%: n luottamusväli.	.
Normaali populaatio	86		56		19
Kaiken kaikkiaan	77	74–80	40	37–43	16	12–19

Kliininen
Ikä
≥60 vuotta	70	63–77	25	18–33	4	0–11	< 0,0001
< 60 vuotta	79	76–82	43	39–46	18	15–22	< 0,0001

sukupuoli
Mies	78	74–81	39	35–42	15	12–19	0,4
Nainen	75	68–83	47	38–56	19	10–27	0,4

Diabetes
Kyllä	67	57–77	23	10–35	7	0–19	< 0,01
Ei	77	74–80	41	38–45	15	12–19

Hypertensio
Kyllä	75	68–82	34	27–40	11	5–18	0,03
Ei	78	75–81	41	40–45	17	14–21	0,03

Dyslipidemia
kyllä	79	76–84	40	43–47	20	13–27	0,2
Ei	80	7 4–80	40	36–43	14	10–17	0,2

Angiografinen
Alustauti
Yksi astia	87	83–91	59	52– 67	27	19–34	< 0.0001
Kaksi astiaa	82	77–86	45	39–51	18	12–24
Kolme astiaa	71	67–76	28	23–33	10	5–15

Vasen pää
Kyllä	66	56–76	35	24–36	14	9–24
Ei	78	76–81	40	37–43	16	13–19

LV-poistofraktio
Normaali	83	80–86	49	45–53	20	15–24	< 0.0001
heikentynyt	65	59– 72	20	15–26	6	0–13

.	Kumulatiivinen eloonjäämisaste (%) *.						P-arvo.
.	10 vuotta.		20 vuotta.		30 vuotta.		.
.	Selviytyminen.	95%: n luottamusväli.	Selviytyminen.	95%: n luottamusväli.	Selviytyminen.	95%: n luottamusväli.	.
Normaali populaatio	86		56		19
Kaiken kaikkiaan	77	74–80	40	37–43	16	12–19

Kliininen
Ikä
≥60 vuotta	70	63–77	25	18–33	4	0–11	< 0,0001
< 60 vuotta	79	76–82	43	39–46	18	15–22	< 0,0001

sukupuoli
Mies	78	74–81	39	35–42	15	12–19	0,4
Nainen	75	68–83	47	38–56	19	10–27	0,4

Diabetes
Kyllä	67	57–77	23	10–35	7	0–19	< 0,01
Ei	77	74–80	41	38–45	15	12–19

Hypertensio
Kyllä	75	68–82	34	27–40	11	5–18	0,03
Ei	78	75–81	41	40–45	17	14–21	0,03

Dyslipidemia
kyllä	79	76–84	40	43–47	20	13–27	0,2
Ei	80	7 4–80	40	36–43	14	10–17	0,2

Angiografinen
Alustauti
Yksi astia	87	83–91	59	52– 67	27	19–34	< 0,0001
Kaksi astiaa	82	77–86	45	39–51	18	12–24
Kolme astiaa	71	67–76	28	23–33	10	5–15

Vasen pää
Kyllä	66	56–76	35	24–36	14	9–24
Ei	78	76–81	40	37– 43	16	13–19

LV-poisto n murto
Normaali	83	80–86	49	45–53	20	15–24	< 0,0001
heikentynyt	65	59–72	20	15–26	6	0–13	< 0,0001

* Kolmenkymmenen vuoden kumulatiivinen kuolleisuusaste (%) on johdettu Kaplan – Meier -elineistä; P-arvo, log-rank -testi; 95%: n luottamusväli, 95%: n luottamusväli.

Elinajanodote

Keskustelu

Tämä raportti on pisin ja kattavin seuranta- ensimmäiset potilaat, joille tehtiin CABG, muodostavat lähes koko elinkaaren CABG-leikkauksen jälkeen. Tärkein havainto on, että vaikka kuolleisuus on CABG: n jälkeen korkeampi kuin normaalipopulaatiossa ensimmäisten 15 vuoden aikana indeksioperaation jälkeen, eloonjäämisaste laski hitaammin CABG-ryhmässä sen jälkeen ja lopulta lähentyi normaalipopulaatioon. Tai toisin sanoen noin puolella potilaista CABG antaa potilaille ennusteen, joka on sama kuin normaalissa populaatiossa. Tämä tuottaa etenkin niille, joilla on normaali vasemman kammion toiminta ja ilman kolminkertaista VD: tä.

Olimme ainutlaatuisessa asemassa laskea LE tarkasti melkein ilman oletuksia. Yleinen LE laskimonsisäisen CABG: n jälkeen oli 18 vuotta. Havaitsimme, että potilailla, joilla oli normaali vasemman kammion toiminta, parempi LE: n nousu oli 5,4 vuotta (19,3 vs. 13,9 vuotta) verrattuna potilaisiin, joiden vasemman kammion toiminta oli heikentynyt. Myös VD: n laajuudella oli suuri vaikutus ennusteeseen. Kolminkertaisen VD: n potilailla oli 3,3 vuotta lyhyempi LE (15,5 vs. 18,8 vuotta) kuin potilailla, joilla oli kaksi VD: tä. Ehkä ei odotettavissa, mutta vasemmalla päätaudilla ei ollut vaikutusta eloonjäämiseen. Nämä havainnot osoittavat, että arviot LE: stä ja satunnaistettujen kliinisten tutkimusten kustannustehokkuusanalyyseistä on tulkittava varoen, kunhan todellisia pitkän aikavälin tietoja puuttuu. Siksi satunnaistettujen kokeiden todellisia pitkäaikaisia seurantatutkimuksia tulisi tehdä useammin.

Hypoteesi oli, että toistuva revaskularisaatio on saattanut muuttaa LE: tä. Lisäsimme toistuvan intervention ajasta riippuvaksi muuttujaksi monivaihtelevaan malliin ja kävi ilmi, että se ei ollut kaukana merkittävästä. Toistuva toimenpide helpottaa oireita, mutta emme pystyneet todistamaan, että tämä vaikutti LE: hen positiivisella tai negatiivisella tavalla. Vaikka satunnaistettuja tutkimuksia ei tunneta, suuret rekisterit ovat osoittaneet, että valtimoiden siirteet parantavat merkittävästi eloonjäämistä, varsinkin jos LAD: lle rakennettiin IMA intervention aikaan.2,3

Tällä hetkellä laskimoiden siirteet ovat käytetään edelleen laajasti yhdessä valtimoiden kanssa. Saphenous-laskimoiden siirrot, yksinomaan tutkimuksessamme käytetyt kanavat, olivat suojaavia 7 ensimmäisen vuoden aikana. Sen jälkeen kuolleisuus samoin kuin toistuvat toimenpiteet lisääntyivät merkittävästi läpinäkyvyyden asteittaisen menetyksen takia. Aikaisemmassa tutkimuksessa raportoimme, että 80% toistuvista revaskularisaatioista johtui uuden laskimoiden ohitussiirteen epäonnistumisesta. 6

Rajoitukset

Tutkimuksessamme on selkeät rajoitukset, koska sepelvaltimotaudin hoito on muuttunut ja myös nykypäivän populaatioiden riskiprofiilit ovat erilaiset. Vaikka tutkimusryhmämme oli peräkkäinen potilasryhmä, se oli hyvin valikoiva. Keskimääräinen ikä oli 10 vuotta nykyistä nuorempi, eikä yli 70-vuotiaille potilaille tehty leikkausta. Lisäksi odotuslistat olivat hyvin pitkiä ja mikä tärkeintä, aspiriini, beetasalpaajat, lipidihoito ja elämäntavan muutokset suoritetaan nyt rutiininomaisesti, mikä ei ollut tuolloin. Lisäksi lääketieteellisiä iskeemisiä hoitoja, kuten kalsiumantagonisteja, ei ollut silloin käytettävissä.

Operointitekniikoita on muutettu. Sisäisiä rintavaltimonsiirteitä käytetään mahdollisimman usein, ja tämä kanava pysyy pidempään patentoituna kuin laskimoiden siirteet ja myöhemmin vähemmän sepelvaltimointerventioita. Lisäksi toisin kuin nykyinen tieto, vain muutamien riskitekijöiden tiedettiin vaikuttavan eloonjäämiseen 1970-luvulla, ja vain ne kerättiin. Lisäksi stenttien, erityisesti lääkeainetta eluoivien stenttien, käyttöönoton jälkeen PCI on korvannut CABG: n monissa käyttöaiheissa, ja vain potilaat, joilla on monimutkainen sepelvaltimo-VD, ovat ehdokkaita CABG: lle. -vuotinen seurantatutkimus käsittää lähes täydellisen elinkaaren CABG-leikkauksen jälkeen. Kokonaismediaani-mediaani oli 17,6 vuotta. Koska suurin osa potilaista (94%) tarvitsi toistuvan toimenpiteen, päädyimme siihen, että perinteinen laskimoiden ohitustekniikka on hyödyllinen, mutta palliatiivinen etenevän taudin hoito.

Eturistiriita: ei ilmoitettu.

ACC / AHA-ohjeet ja käyttöaiheet sepelvaltimoiden ohitusleikkaukseen

Raportti American College of Cardiology / American Heart Association -työryhmä diagnostisten ja terapeuttisten kardiovaskulaaristen toimenpiteiden arvioimiseksi (sepelvaltimoiden ohitusleikkausleikkauksen leikkaus)

Circulation

1991

Voi.

(s.

1125

–

1173

)

Cameron

Davis

Vihreä

Schaff

Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus sisäisen rintakehän valtimoiden siirteillä – vaikutukset eloonjäämiseen 15 vuoden aikana

N Engl J Med

1996

, voi .

334

(s.

216

–

219

)

Bradshaw

Jamrozik

Gilfillan

Thompson

Kuolleisuus ja toistuvat sydäntapahtumat sepelvaltimon ohitussiirteen jälkeen: pitkäaikaiset tulokset populaatiotutkimuksessa

Heart

2002

, voi.

(s.

488

–

494

)

Angelini

Newby

Saphenous-laskimon tulevaisuus sepelvaltimon ohitusputkeen

Eur Heart J

1989

, voi.

(s.

273

–

280

)

Lytle

Silmukka

Cosgrove

Ratliff

Easley

Taylor

Pitkäaikaiset (5-12 vuoden) sarjatutkimukset sisäisistä rintaraivovaltimoista ja saphenous-laskimoiden sepelvaltimoiden ohitusleikkauksista

J Thorac Cardiovasc Surg

1985

Voi.

(s.

248

–

258

)

Campeau

Enjalbert

Lespérance

Bourassa

Kwiterovich

Wacholder

Sniderman

Riskitekijöiden suhde ateroskleroosin kehittymiseen saphenous-laskimoiden ohitussiirteissä ja taudin etenemiseen alkuperäisessä verenkierrossa. Tutkimus 10 vuotta aortokoronaarisen ohitusleikkauksen jälkeen

N Engl J Med

1984

, voi.

311

(s.

1329

–

1332

)

Myers

Blackstone

Davis

Foster

Kaiser

CASS-rekisterin pitkäaikainen kirurginen eloonjääminen. Sepelvaltimon leikkaustutkimus

J Am Coll Cardiol

1999

, voi.

(s.

488

–

498

)

Kaliffi

Harrell

Lee

Rankin

Hlatky

Mark

Jones

Muhlbaier

Oldham

Pryor

Sepelvaltimotaudin lääketieteellisen ja kirurgisen hoidon kehitys. 15 vuoden perspektiivi

J Am Med Assoc

1989

, voi.

261

(s.

2077

–

2086

)

Laird-Meeter

Penn

Haalebos

van Domburg

Lubsen

Bos

Hugenholtz

Eloonjääminen 1041 potilaalla peräkkäisillä aorto-sepelvaltimoiden ohitusleikkauksilla

Eur Heart J

1984

, voi.

(s.

–

)

Laird-Meeter

van Domburg

Bos

Hugenholtz

Eloonjääminen 5-10 vuotta aortan ja sepelvaltimon ohitusleikkausten jälkeen 1041 peräkkäisellä potilaalla. 1

Eur Heart J

1987

, voi.

(s.

449

–

456

)

Veldkamp

Valk

van Domburg

van Herwerden

metri

Kuolleisuus ja toistuvat interventiot 20 vuoteen asti aorto-sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen saphenous vein -siirteillä. 1041 potilaan seurantatutkimus. 1

Eur Heart J

2000

, voi.

(s.

747

–

753

)

Harrell

Califf

Pryor

Lee

Rosati

Lääketieteellisten testien tuoton arviointi

J Am Med Assoc

1982

, voi.

247

(s.

2543

–

2546

)

toukokuu

Royston

Egger

Oikeus

Sterne

ART-kohorttikoostumus

Eloonjäämisaikaa koskevien tietojen ennustemallin kehittäminen ja validointi: soveltaminen antiretrovirushoitoa saavien HIV-positiivisten potilaiden ennusteisiin

Stat Med

2004

, voi.

(s.

2375

–

2398

)

van der Heijden

Donders

Stijnen

Kuut

Puuttuvien arvojen laskeminen on parempaa kuin täydellinen tapausten analyysi ja puuttuvien indikaattoreiden menetelmä monivaihtelevassa diagnostisessa tutkimuksessa: kliininen esimerkki

J Clin Epidemiol

2006

, voi.

(s.

1102

–

1109

)

van Domburg

Sonnenschein

Nieuwlaat

Kamp

Storm

Bax

Simoonit

Jatkuva hyöty 20 vuotta reperfuusiohoidon jälkeen akuutissa sydäninfarktissa

J Am Coll Cardiol

2005

, voi.

(s.

–

)

Laird-Meeter

van Domburg

van den tuotemerkki

Lubsen

Bos

Hugenholtz

Uudelleenkäynnin ilmaantuvuus, riski ja tulos aortokoronaarisen ohitusleikkauksen jälkeen

Br Heart J

, voi.

(s.

427

–

435

)

Articles

Creative Saplings

Kliininen tulos sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen: 30 vuoden seurantatutkimus

Tiivistelmä

Johdanto

Menetelmät

Potilaspopulaatio

Seuranta

Tilastollinen analyysi

Elinajanodote

Tulokset

Eloonjääminen

Uudelleeninterventio

Monimuuttuja-analyysi

Eloonjääminen alaryhmissä

Elinajanodote

Keskustelu

Rajoitukset

Erilaiset kuvat sisältävien autojen nimet (kaikki autotyypit ja tuotemerkit päivittyvät vuoteen 2020)

Kuinka sanoa kiitos portugaliksi - PortuguesePod101

Vastaa Peruuta vastaus