alkuun

Kauppa ilman syrjintää

1. Suosituin kansakunta (MFN): kohtelevat muita ihmisiä tasa-arvoisesti WTO-sopimusten mukaan maat eivät yleensä voi tehdä eroa kauppakumppaneidensa välillä. Myönnä jollekulle erityinen suosio (kuten alhaisempi tullit jollekin tuotteelle), ja sinun on tehtävä sama kaikille muille WTO: n jäsenille.

Tätä periaatetta kutsutaan suosituimmaksi kansakunnaksi ( MFN) -käsittely (katso laatikko). On niin tärkeää, että se on tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) ensimmäinen artikla, joka säätelee tavarakauppaa. MFN on myös ensisijainen tavoite palvelukaupan yleissopimuksessa (GATS) (2 artikla) ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyssä sopimuksessa (4 artikla), vaikka kussakin sopimuksessa periaatetta käsitellään hieman eri tavalla . Yhdessä nämä kolme sopimusta kattavat kaikki kolme WTO: n käsittelemää kauppaa.

Jotkin poikkeukset ovat sallittuja. Esimerkiksi maat voivat perustaa vapaakauppasopimuksen, joka koskee vain ryhmän sisällä myytäviä tavaroita – syrjimällä ulkopuolisia tavaroita. Tai ne voivat antaa kehitysmaille erityisen pääsyn niiden markkinoille. Tai maa voi nostaa esteitä tuotteille, joiden katsotaan käyvän kauppaa epäoikeudenmukaisesti tietyistä maista. Palveluissa maissa sallitaan rajoitetuissa olosuhteissa syrjintä. Mutta sopimukset sallivat nämä poikkeukset vain tiukoin ehdoin. Yleisesti ottaen MFN tarkoittaa, että joka kerta, kun maa laskee kaupan esteen tai avaa markkinat, sen on tehtävä se samoille tavaroille tai palveluille kaikilta kauppakumppaneiltaan – olivatpa ne rikkaita vai köyhiä, heikkoja tai vahvoja.

2. Kansallinen kohtelu: Ulkomaalaisten ja paikallisten tasavertainen kohtelu Maahantuotuja ja paikallisesti tuotettuja tuotteita tulisi kohdella tasavertaisesti – ainakin ulkomaisten tavaroiden tulon jälkeen markkinoille. Sama koskee ulkomaisia ja kotimaisia palveluita sekä ulkomaisia ja paikallisia tavaramerkkejä, tekijänoikeuksia ja patentteja. Tämä ”kansallisen kohtelun” periaate (joka antaa muille saman kohtelun kuin omille kansalaisilleen) löytyy myös kaikista kolmesta tärkeimmästä WTO-sopimuksesta (GATT-sopimuksen 3 artikla, GATS-sopimuksen 17 artikla ja TRIPS-sopimuksen 3 artikla), vaikkakin jälleen kerran käsitellään kussakin näistä hieman eri tavalla.

Kansallista kohtelua sovelletaan vasta, kun tuote, palvelu tai henkinen omaisuus on tullut markkinoille. Tullista kannettava tuonti ei siis ole kansallisen kohtelun vastaista. vaikka paikallisesti tuotetuilta tuotteilta ei kannettaisikaan vastaavaa veroa.

takaisin alkuun

Vapaampi kauppa: vähitellen neuvottelujen avulla

Kaupan esteiden alentaminen on yksi ilmeisimmistä tavoista kannustaa kauppaa Kyseisiin esteisiin kuuluvat tullit (tai tariffit) ja toimenpiteet, kuten tuontikiellot tai kiintiöt, jotka rajoittavat määriä valikoivasti. Ajoittain on keskusteltu myös muista asioista, kuten byrokratiasta ja valuuttakurssipolitiikasta.

GATTin perustamisen jälkeen vuonna 194 7–48 kauppaneuvotteluja on käynyt kahdeksan kierrosta. Dohan kehitysohjelman mukainen yhdeksäs kierros on nyt käynnissä. Aluksi keskityttiin tuontitavaroiden tullien (tullien) alentamiseen. Neuvottelujen tuloksena 1990-luvun puoliväliin mennessä teollisuusmaiden teollisuustuotteiden tullit olivat laskeneet tasaisesti alle 4 prosenttiin.

Mutta 1980-luvulle mennessä neuvottelut olivat laajentuneet kattamaan myös muut kuin tariffit tavaroiden esteitä ja uusia alueita, kuten palvelut ja henkinen omaisuus.

Markkinoiden avaaminen voi olla hyödyllistä, mutta se vaatii myös sopeutumista. WTO-sopimusten avulla maat voivat tehdä muutoksia asteittain ”asteittaisen vapauttamisen” kautta. Kehitysmailla annetaan yleensä kauemmin aikaa velvoitteidensa täyttämiseen.

takaisin alkuun

Ennakoitavuus: sitovalla ja avoimella tavalla

Joskus lupaaminen olla nostamatta kaupan estettä voi olla yhtä tärkeää kuin sen alentaminen, koska lupaus antaa yrityksille selkeämmän kuvan tulevaisuuden mahdollisuuksistaan. Vakauden ja ennustettavuuden avulla kannustetaan investointeihin, työpaikkoja luodaan ja kuluttajat voivat nauttia täysimääräisesti Kilpailu – valinta ja alhaisemmat hinnat Monenkeskinen kauppajärjestelmä on hallitusten yritys tehdä liiketoimintaympäristöstä vakaa ja ennustettavissa.

Uruguayn kierros lisäsi sidontoja

Ennen 1986–1994 käytyjä neuvotteluja ja niiden jälkeen sidottujen tariffien prosenttiosuudet

(Nämä ovat tariffirivejä, joten prosenttiosuuksia ei painoteta kaupan määrän tai arvon mukaan)

WTO, kun maat sopivat avaavansa tavaroiden tai palvelujen markkinat, ”sitovat” sitoumuksensa. Tavaroiden osalta nämä sidonnat ovat tullitariffien enimmäismääriä. Joskus maat verottavat tuontia alhaisemmilla verokannoilla. Usein näin on kehitysmaissa. Kehittyneissä maissa tosiasiallisesti veloitetut korot ja sidotut korot ovat yleensä samat.

Maa voi muuttaa sitovuuttaan mutta vasta neuvoteltuaan kauppakumppaneiden kanssa, mikä voi tarkoittaa korvausta kaupan menetyksestä. Yksi Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen saavutuksista oli lisätä sitovien sitoumusten mukaista kauppaa (katso taulukko). Maataloudessa 100 prosentilla tuotteista on nyt sidotut tullit. Kaiken tämän tulos: huomattavasti korkeampi markkinavarmuus kauppiaille ja sijoittajille.

Järjestelmä pyrkii parantamaan ennustettavuutta ja vakautta myös muilla tavoin. Yksi tapa on estää kiintiöiden ja muiden toimenpiteiden käyttäminen tuonnin määrien asettamiseen – kiintiöiden hallinnointi voi johtaa enemmän byrokratiaan ja syytöksiin vilpillisestä pelistä. Toinen on tehdä maiden kauppasäännöistä mahdollisimman selkeät ja julkiset (”läpinäkyvät”). Monissa WTO-sopimuksissa hallituksia vaaditaan ilmoittamaan politiikkansa ja käytäntönsä julkisesti maassa tai ilmoittamalla WTO: lle. Kauppapolitiikan tarkastelumekanismi tarjoaa lisää keinoja avoimuuden lisäämiseksi sekä kotimaassa että monenvälisellä tasolla.

takaisin alkuun

Reilun kilpailun edistäminen

WTO: ta kutsutaan joskus ”vapaakaupaksi”. mutta se ei ole täysin tarkka. Järjestelmä sallii tariffit ja rajoitetuissa olosuhteissa muunlaisen suojan. Tarkemmin sanottuna se on avoimen, oikeudenmukaisen ja vääristymättömän kilpailun omistettu sääntöjärjestelmä.

Syrjimättömyyden – suosituimmuuskohtelun ja kansallisen kohtelun – säännöt on suunniteltu turvaamaan oikeudenmukaiset kauppaehdot. Samoin ovat polkumyynnillä (vienti halvemmalla markkinaosuuden saamiseksi) ja tuilla. Kysymykset ovat monimutkaisia, ja säännöillä yritetään selvittää, mikä on oikeudenmukaista tai epäoikeudenmukaista ja miten hallitukset voivat reagoida, erityisesti veloittamalla ylimääräisiä tuontitulleja, jotka lasketaan korvaamaan epäreilun kaupan aiheuttamat vahingot.

Monet muiden WTO-sopimusten tarkoituksena on tukea reilua kilpailua: esimerkiksi maataloudessa, henkisessä omaisuudessa, palveluissa. Julkisia hankintoja koskeva sopimus (”monenvälinen” sopimus, koska vain muutamat WTO: n jäsenet allekirjoittavat sen) laajentaa kilpailusääntöjä koskemaan tuhansien valtion yksiköiden ostoja monissa maissa. Ja niin edelleen.

takaisin alkuun

Kehityksen ja talousuudistusten kannustaminen

WTO-järjestelmä myötävaikuttaa kehitykseen. Toisaalta kehitysmaat tarvitsevat joustavuutta järjestelmän sopimusten täytäntöönpanoon kuluvassa ajassa. Ja itse sopimukset perivät GATTin aiemmat määräykset, jotka sallia erityinen apu ja kauppamyönnytykset kehitysmaille.

Yli kolme neljäsosaa WTO: n jäsenistä on kehitysmaita ja markkinatalouteen siirtyviä maita. Uruguayn kierroksen seitsemän ja puolen vuoden aikana yli 60 nämä maat panivat kaupan vapauttamisohjelmat täytäntöön itsenäisesti.Samaan aikaan kehitysmaat ja siirtymätaloudet olivat paljon aktiivisempia ja vaikutusvaltaisempia Uruguayn kierroksen neuvotteluissa edellisellä kierroksella, ja ne ovat sitäkin enemmän nykyisessä Dohan kehitysohjelmassa.

Uruguayn kierroksen lopussa kehitysmaat olivat valmiita ottamaan suurimman osan kehittyneiden maiden vaatimista velvoitteista. maat. Mutta sopimukset antoivat heille siirtymäaikoja sopeutumiseen tuntemattomiin ja ehkä vaikeisiin WTO-määräyksiin – etenkin köyhimmille, ”vähiten kehittyneille” maille. Kierroksen lopussa tehdyssä ministeripäätöksessä sanotaan, että varakkaammat maat pitäisi nopeuttaa vähiten kehittyneiden maiden viemien tuotteiden markkinoille pääsyä koskevien sitoumusten täytäntöönpanoa ja se haluaa lisätä teknistä apua niille. Viime aikoina kehittyneet maat ovat alkaneet sallia tulliton ja kiintiötön tuonti lähes kaikille vähiten kehittyneiden maiden tuotteille Kaiken tämän suhteen WTO ja sen jäsenet käyvät edelleen läpi oppimisprosessia.Nykyinen Dohan kehitysohjelma sisältää kehitysmaiden huolen Uruguayn kierroksen sopimusten täytäntöönpanon vaikeuksista.