Nopeasti pyöräilevä kaksisuuntainen mielialahäiriö: mitkä hoidot ovat tehokkaimpia?
Potilaat, joilla on nopean syklin omaava kaksisuuntainen mielialahäiriö (RCBD), voivat olla turhauttavia hoidettaessa. Kasvavasta tutkimuksesta ja tiedoista huolimatta tieto ja tehokkaat hoidot ovat rajalliset. Kuinka hoidat potilaita, joilla on nopea pyöräily ja jotka eivät reagoi vakaasti litium-, divalproeksi- tai karbamatsepiinimonoterapiaan? Ovatko yhdistelmähoidot todennäköisesti tehokkaampia? Missä lamotrigiini sopii? Onko roolilla tavanomaisia masennuslääkkeitä?
Tutkimme näitä ja niihin liittyviä kysymyksiä, mutta lopullisia vastauksia ei vielä ole. RCBD: n tunnustaminen on tärkeää, koska se aiheuttaa niin vaikeita hoitohaasteita. Saatavilla olevat todisteet viittaavat siihen, että mielisairauksien diagnostiikka- ja tilastokäsikirjassa, 4. painos (laatikko 1) määritelty nopea pyöräily kuvaa kliinisesti spesifistä sairauden kulkua, joka saattaa vaatia erilaisia hoitoja kuin nykyisin käytettävät perinteiset lääkkeet ei-nopean pyöräilyn kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, varsinkin kun kukaan aine ei näytä tarjoavan ihanteellista bimodaalista hoitoa ja profylaksia tälle kaksisuuntaisen mielialahäiriön muunnokselle.
Laatikko 1
Nopea pyöräily on spesifikaatio pitkittäinen sairauden esitystapa, joka nähdään melkein yksinomaan kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ja johon liittyy suurempi sairastuvuus. Dunner ja Fieve1 keksivät alun perin termin arvioidessaan litiumprofylaksian epäonnistumiseen liittyviä kliinisiä tekijöitä. Siitä lähtien nopean pyöräilyn pätevyyttä erillisenä kaksisuuntaisen mielialahäiriön kurssimodifikaattorina on tuettu useilla tutkimuksilla, mikä on johtanut sen sisällyttämiseen APA: n diagnostiikka- ja tilastokäsikirjan (1994) neljänteen painokseen.
DSM-IV: n mukaan nopean pyöräilyn kurssimäärittely koskee ”vähintään 4 mielialahäiriön jaksoa edeltävien 12 kuukauden aikana, jotka täyttävät maanisen jakson, hypomanian jakson tai suuren masennuksen jaksot”. Jaksot on rajattava täydellä tai osittaisella remissiolla, joka kestää vähintään 2 kuukautta, tai siirtymällä vastakkaisen napaisuuden mielialaan.
Varhaisissa raporteissa todettiin, että RCBD-potilaat eivät reagoineet riittävästi hoidettaessa litiumilla.1 Muut havainnot osoittivat, että divalproeksi oli tehokkaampi tässä potilasryhmässä, erityisesti sairauden hypomanian tai maanisen vaiheen kohdalla.2 Toivomme, että seuraava näiden ja muiden lääkehoitojen arviointi osoittautuu hyödylliseksi.
Varo masennuslääkkeitä
Eniten huolta on ollut RCBD: n hoitoon ja tulenkestäviin masennusvaiheisiin liittyvien taajuuksien ja vakavuuden, joita masennuslääkkeiden käyttö voi pahentaa (syklin induktio tai kiihdytys). Itse asiassa tulenkestävän masennuksen toistuva toistuminen on kuvattu tämän kaksisuuntaisen mielialahäiriön muunnoksen tunnusmerkiksi. .3
Litium: vaaka painaa sitä
Vaikka a n erinomainen mielialan stabilointiaine useimmille kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaville potilaille, litiummonoterapia on vähemmän kuin ihanteellinen potilaille, joilla on nopean syklin variantti, erityisesti masennuksen tai sekoitettujen jaksojen hoidossa tai ehkäisyssä. Litiumin teho vähenee todennäköisesti masennuslääkkeiden samanaikaisen annon myötä ja lisääntyy, kun sitä annetaan yhdessä muiden mielialan stabilointiaineiden kanssa.
Dunnerin ja Fieven merkittävä artikkeli 1, jossa kuvattiin lumekontrolloitua, kaksoissokkoutettua ylläpitoa tutkimuksessa 55 potilaan yleisessä kohortissa yritettiin selventää tekijöitä, jotka liittyvät litiumprofylaksian epäonnistumiseen kaksisuuntaisen mielialahäiriön yhteydessä. Nopeat pyöräilijät muodostivat 20% koehenkilöistä ja 80% olivat nopeita pyöräilijöitä. Nopeat pyöräilijät olivat suhteettomasti edustettuina litiumhäiriöryhmässä. Litiumin toimintahäiriöihin sisältyi 82% (9/11) nopeista pyöräilijöistä verrattuna 41%: iin (18/44) nopeista pyöräilijöistä. Litiumin vajaatoiminta määriteltiin seuraavasti: (1) sairaalahoito manialle tai (2) masennuksen hoidolle litiumhoidon aikana tai mielialaoireiksi, jotka luokitusasteikon mukaan dokumentoivat riittävästi lievän masennuksen diagnosointiin hypomania tai mania, joka jatkuu vähintään 2 viikkoa.
Kukopulos ym .4 toistivat Dunnerin ja Fieven havainnot tutkimuksessa, jossa tutkittiin 434 kaksisuuntaisen mielialahäiriön potilaan pitkittäistä kliinistä kulkua. Näistä potilaista 50 oli nopeaa sykliä ja oli saanut jatkuvaa litiumhoitoa yli vuoden ajan, ja vain 28%: lla oli hyvä tai osittainen ennaltaehkäisy. Maj ja hänen kollegansa5 julkaisivat 5-vuotisen prospektiivisen tutkimuksen litiumterapiasta 402 potilaalla, joilla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja totesivat nopean syklin puuttumisen hyvillä litiumille reagoineilla, mutta 26%: n ilmaantuvuus litiumia vastaan.
Muut tutkijat ovat ilmoittaneet paremmasta vasteesta RCBD: ssä.Tondo ym .6 valitsivat litiumille reagoivien bipolaaristen I ja II potilaiden valitussa kohortissa, että litiumin ylläpito tuottaa silmiinpistäviä pitkäaikaisia vähennyksiä masennukseen ja maaniseen sairastuvuuteen, etenkin nopean pyöräilyn tyypin II potilailla. Tämä tutkimus oli kuitenkin kohortissa litiumresponentteja ja poissuljettuja potilaita, jotka olivat olleet altistuneet psykoosilääkkeille tai masennuslääkkeille yli 3 kuukautta, kroonista antikonvulsanttihoitoa saaneita ja päihteiden väärinkäyttäjiä.