Wolf arvioi pankkien roolin joko pitävän ihmisten rahaa (josta he perivät maksun) tai pitävät sijoitustilejä. Hänen järjestelmässään rahoja loisi vain keskuspankki ”tarpeen mukaan inflaationvastaisen kasvun edistämiseksi”.

IMF: n Jaromir Benesin ja Michael Kumhofin vuonna 2013 julkaiseman asiakirjan mukaan tämä parantaisi taloudellinen vakaus (eliminoimalla pankkikäyttömahdollisuudet), vakauttaa rahan tarjonta ja rajoittaa yksityisen velan kasvua.

Luodulla uudella rahalla voitaisiin maksaa julkista velkaa (tai lisätä julkisia menoja). Kaiken kaikkiaan heidän arvionsa mukaan tämä suunnitelma voisi lisätä kasvua 10%.

Voidaanko se tehdä?

Suurin ongelma on, kuinka siirtyminen kahden järjestelmän välillä tapahtuu. varapankkitoiminta pakottaisi pankit lisäämään varantojaan tai vähentämään lainojen määrää, mikä johtaisi monien yritysten joutumaan takaisinmaksamaan velkansa. Se myös kutistaisi rahan määrää ja uhkaisi deflaatiota. näiden politiikkojen toteuttaminen vie kauan ja että suurten pankkien valta on kasvanut kaatumisen jälkeen me vaadimme ”pääomavaatimusten nostamista ja taseen mahdollisimman suuren avoimuuden varmistamista”.

Toinen ajatus on, että hallitus tai Englannin keskuspankki rajoittaisivat rahamäärää, jonka pankit voivat lainata tietyille aloille. Tämä alkaa tapahtua tiukempien luotonantokriteerien kanssa, jotka asetetaan osana asuntolainamarkkinoita. Japanin virkamiehet antavat ”suosituksia” pankkilainoista (vaihtelevilla tuloksilla).

Onko se aina ollut näin?

Käteisvarojen suhde kokonaisvaroihin oli 100% ennen jakopankkitoiminnan kehitys. 1950-luvulla pankit pitivät noin kolmasosaa kokonaisvarastaan likvideissä instrumenteissa (mukaan lukien käteinen ja valtion joukkolainat). Likviditeettisuhde alennettiin 12,5 prosenttiin vuonna 1971, minkä jälkeen se käytännössä poistui vuosikymmenen kuluttua. sekä Ison-Britannian että Yhdysvaltojen pankkien luottokriisistä vuonna 2007 oli alle 1% varallisuudestaan käteisellä.

Vaikka ekonomisti Tim Congdon väittää kirjassaan Central Banking in a Free Society, että tämä paranee taloudellinen tehokkuus, toisten mielestä se kannustaa piittaamattomaan käyttäytymiseen. Kaatumisen jälkeen sekä kansallisella että maailmanlaajuisella tasolla on pyritty saamaan rahoituslaitokset rakentamaan likviditeettireservinsä.