Hyvä toimittaja,

Nodulaariset melanoomat (NM) ovat melanoomien toiseksi yleisin kliininen alatyyppi (14–30% melanoomatapauksista), seuraamalla yleisempiä pinnallisia leviäviä melanoomia. Harvinaisempia alatyyppejä ovat lentigo maligna melanoomat ja acral lentiginous melanoomat. NM: t ovat aggressiivisin alatyyppi, jolla on varhainen kehitys vertikaaliseen kasvuvaiheeseen (VGP). VGP on NM: n tunnusmerkki, kuten tapauksessamme tyypillisesti havaittiin. 1-3

Potilaamme (luvut (kuvat 11 ja 2) 2) oli 72-vuotias vaaleanainen nainen, jolla oli 9 viikon historia sinertävän mustasta ihovauriosta, johon liittyi koko oikea poski. Se oli kasvanut nopeasti 9 viikon jakson aikana. Potilaalla ei ollut aikaisemmin ollut pigmentoituneita ihovaurioita tai neviä leesiokohdassa. Nodulaarinen vaurio mitattuna 13 × 9 cm suurimmissa mitoissa (T4). Rajat olivat epäsymmetriset ja epäsäännölliset. Niska-imusolmukkeet todettiin kliinisesti ja radiologisesti osallistuen ja mattoutuivat yhteen (N3). Seerumin laktaattidehydrogenaasi oli kohonnut. TNM-vaihe IV perustettiin siten. Histopatologinen tutkimus vahvisti sen olevan pahanlaatuinen melanooma. Potilasta ja hänen mukana olleita hoitajia neuvottiin synkän ennusteen ja käytettävissä olevien palliatiivisten hoitojen rajoitusten suhteen; he kuitenkin pyysivät jatkamaan vain mukavuushoitoa. Hän vanhensi 3 viikkoa myöhemmin.

72-vuotias nainen, joka esitteli nodulaarisen melanooman kanssa, johon liittyy hänen oikea oikea poskensa (sivukuva).

72-vuotias nainen, jolla oli nodulaarinen melanooma, johon liittyi koko oikea poski (vino edestä katsottuna).

NM: t eivät yleensä noudata ABCDE: n (epäsymmetria, reunan epäsäännöllisyys, värin kirjo, halkaisija > 6 mm ja evoluutio) melanooman seulontatyökalujen varoitusmerkkejä (kuten nähtiin potilassamme), ja 5% NM: istä on amelanoottisia ja sellaisenaan ennusteensa jopa huonompi. Nämä tekijät vaikuttavat todennäköisesti niiden edistyneeseen vaiheeseen alkuperäisessä esityksessä. NM: t eivät ainoastaan esitä paikallisesti räjähtävää ja aggressiivista kasvumallia, vaan leviävät myös aggressiivisemmin sentinel-imusolmukealtaisiin kuin muut melanoomien alatyypit. Vaikka melanoomien esiintyvyys Yhdysvalloissa on lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana, kuolleisuus on ollut suhteellisen vakaa 1990-luvun alkupuolelta johtuen tehokkaammasta toissijaisesta ennaltaehkäisystä parantamalla varhaista havaitsemista ja parempaa hoitoa. / p>

Kun otetaan huomioon NM: n aggressiivinen eteneminen, vanhempien riskiryhmien kohdennettu seulonta on ratkaisevan tärkeää, jos melanoomakuolleisuutta halutaan vähentää matalan tulotason maissa (kuten meidän) (Pakistan). Terveydenhuollon ammattilaisten tulee olla ennakoivia näiden aggressiivisten kasvainten suhteen ja suorittaa ihon kokeet suuririskisissä populaatioissa, jos heillä on pigmentoituneita ihovaurioita. Vaikka NM: t eivät yleensä noudata kultaisia ABCDE-kriteerejä, painopiste tulisi silti olla potilaan varoittamisessa ”E” -kriteeristä, koska muutosten kehitys on edelleen merkittävin ilmiö näissä vaurioissa. Tämä voi auttaa varmistamaan varhaisen lääkärin kuulemisen, oikea-aikainen diagnoosi, nopea hoito ja siten alentunut kuolleisuus. Tapaus on muistutus iholääkäreille ja kirurgeille, että heidän on pidettävä mielessä pitkälle edenneiden NM-potilaiden synkkä kulku ja oltava ennakoivia heidän toissijaisen ehkäisyn ja hoidon suhteen.