Keskustelu

Ortolani- ja Barlow-testien mukaan löydösten on todettu vaihtelevan tutkijoiden välillä9. Esillä oleva tutkimus osoitti, että asianmukaisesti koulutettu henkilöstö suorittaa testit luotettavammin. Muut tutkimukset kertoivat, että Ortolani- ja Barlow-herkkyys paranee tutkijan kokemusten perusteella 6, 7. Oikean Ortolani- ja Barlow-tekniikan saavuttamiseksi vauvan on oltava rennossa tilassa, asianmukaista liikkumavaraa on käytettävä ja tutkijan on voitava erottaa napsautus tai ”clunk”.

Ultraääni on valittu kultastandardiksi, koska sen luotettavuus oli korkealla normaalissa lonkassa ja kohtalainen poikkeavuudessa 10. Tavallinen röntgenkuva ja CT-skannaus eivät arvioi riittävästi vastasyntyneen rustokipua ja MRI vaatii yleistä anestesiaa Pidä vastasyntynyt edelleen tutkimuksen aikana.

Huono herkkyys Ortolani- ja Barlow-menetelmille voi myös myötävaikuttaa väärään negatiiviseen, mikä puolestaan tarkoittaa alhaista havaitsemisastetta. Ortolani- ja Barlow-testien herkkyys perehtyneen tutkijan mukaan tässä tutkimuksessa oli 0,67, mikä on pienempi kuin 0,87 toisessa tutkimuksessa6. Tunnettu herkkyys vaihtelee kuitenkin suuresti. 0,96: n spesifisyys oli verrannollinen 0,98 – 0,99: ään muissa tutkimuksissa6.

Hyvällä seulontamenetelmällä tulisi olla korkea herkkyys, helposti toistettava, helppo suorittaa ja halpa.Ortolani- ja Barlow-testit täyttivät vain kaksi edellä mainituista kriteereistä. Siksi on ollut niitä, joiden mielestä ultraääntä tulisi käyttää osana seulontamenetelmää, mutta ei ehkä ole kustannustehokasta suorittaa vauvoille, koska DDH: n ilmaantuvuus on yleensä hyvin vähäistä. Siksi ehdotamme, että ultraäänitutkimus tulisi suorittaa vauvoille, joilla on suuri DDH: n kehittymisen riski, kuten breechpresentation, kompakti raskaus tai joilla on DDH: n sukututkimus. Joissakin maissa edes valittu ultraääni ei ehkä ole mahdollista radiologian asiantuntijoiden ja laitteiden korkeiden kustannusten tai rajoitetun saatavuuden vuoksi. Diagnoosin parantamiseksi lasten ortopediset kirurgit tai lastenlääkärit on koulutettava suorittamaan ultraääniseulonta. Tämä tutkimus oli osoittanut, että omistautuneet tutkijat tulisi kouluttaa suorittamaan Ortolani- ja Barlow-testi DDH: n varhaisen havaitsemisen nopeuden parantamiseksi.

Vastasyntyneen Breech-esitys on DDH: n riskitekijä 11,12. Potilaat tutkivat kliinisen seulontamenetelmän tehokkuutta kahden tyyppisen tutkijan avulla lisäämään mahdollisuuksia löytää positiivisia Ortolani- ja Barlowtestejä. Tässä tutkimuksessa erikoistunut tutkija, joka oli läpäissyt validoidun koulutusprosessin, seuloi 180 vauvaa, jotka muodostivat 66,9% kaikista näissä laitoksissa syntyneistä rintalastan vauvoista tutkimusjakson aikana.

Positiivisten Ortolani- ja Barlow-testien esiintyvyys oli 2,4% rintalastavauvoista tässä tutkimuksessa, joissa 70% tapauksista toimitettiin LSCS: n kautta. Fox et ai. Ilmoitti lonkkadysplasiasta 4,7% rintavauvoista, jotka olivat synnyttäneet emättimen kautta, ja 1,1% rintalastavauvoista, jotka toimitettiin valinnaisen LSCS: n kautta13. Vuonna 2005 Lowry CA et ai. Ilmoitti, että DDH: n ilmaantuvuus oli 8,11% (15 185: stä) emättimen antamisen jälkeen ja 3,69% (19/515) valinnaisen LSCS14: n jälkeen. Molemmissa tutkimuksissa ei havaittu merkittävää eroa emättimen toimituksen ja hätätilanteessa esiintyvän LSCS: n välillä. Ultraääniä käytettiin näiden tutkimusten hipsiinin tutkimiseen. Fox- ja Lowy-tutkimuksissa ilmaantuvuuden lisääntyminen voi olla merkittävä sisäisen paineen kasvu. Fox et al. Ei havainnut tilastollista eroa dysplasian esiintyvyydessä valittavien (8,4%) ja välttämättömien (8,1%) keisarileikkausten välillä13. Tutkimuksessamme ei voitu erottaa tuloksia, koska tutkimuksen näytteet olivat pieniä.

On oltava tietoinen siitä, että DDH: n arvio suoritettiin ensimmäisen elinviikon aikana. Tiedetään, että tämä epävakaus voi hävitä itsestään kasvun myötä, joten tämän tutkimuksen hinnat eivät välttämättä osoita todellista DDH: n esiintyvyyttä tässä tutkimuspopulaatiossa. Tässä tutkimuksessa allhip-epävakaudet suuntautuivat hoitoon, joten ei voinut erottaa tapauksia, jotka ratkaistiin eikä ratkaissut itsestään. Negatiivisten Ortolani- tai Barlow-testien pitkäaikaista seurantaa ei otettu mukaan tutkimukseen, joten emme tiedä väärien negatiivisten esiintyvyyttä.