Vuonna 1988 tautien torjunnan ja ehkäisyn keskukset (CDC) julkaisivat kaksi artikkelia sairaalainfektioista ja tietyntyyppisistä kansallisten infektioiden kriteereistä valvontatarkoituksiin. Hospitalisaaliset infektiot tarkoittavat kaikkia systeemisiä tai paikallisia sairauksia, jotka johtuvat tartunnanaiheuttajan tai toksiinin reaktiosta.1

Infektio on kehittymässä kaikissa korkean, keskitason ja matalan tulotason maissa. CDC arvioi, että NI: hin liittyvien tapahtumien kustannukset olivat keskimäärin 2100 dollaria ja vaihtelivat virtsatieinfektioiden 680 dollarista Yhdysvaltojen hengitystieinfektioiden 5683 dollariin.2

Tehohoitoyksikkö (ICU) on yksi sairaalan osastoista, joka on kriittinen monien vakavien sairauksien hoidossa ja joka vaatii erityishoitoa. Huolimatta merkittävästä roolista infektiopotilaiden hoidossa, ICU: t aiheuttavat komplikaatioita ja kuoleman ja lisäävät potilaille ja yhteiskunnalle koituvia kustannuksia.3 Mekaaniseen tuuletukseen, katetrin asettamiseen ja joihinkin invasiivisiin toimenpiteisiin liittyvien NI: ien esiintyvyys on enemmän kuin muissa sairaalan osastoissa, joissa ei suoriteta tällaisia toimenpiteitä. 4

NI: n luokittelu on kriittinen minkä tahansa valvontaohjelman kannalta. Perinteisesti sairaalan ja yhteisössä saatujen infektioiden erottamiseen käytetään 48 tunnin aikakatkaisua pääsyn jälkeen. Tällainen raja-arvo ei kuitenkaan esitä potilaan kantajan tilaa, joka voi aiheuttaa infektion. Yritettäessä ratkaista ongelma tarjottiin infektion patogeneesiin ja kantaja-aseman kriteereihin perustuva luokitus. 5 ICU: n infektiotyypit, mukaan lukien primaariset ja sekundääriset endogeeniset ja eksogeeniset infektiot, määritellään kantajan statuksen perusteella. Ainoastaan sekundaariset endogeeniset ja eksogeeniset infektiot ovat todellisia infektioita, jotka on saatu ICU: ista.6

NI: n yleinen ilmaantuvuus on 6,1% – 29,6% pediatrisissa ICU: issa. Käyttämällä NI: n CDC-määritelmää, joka määritellään infektioksi, joka tapahtuu 48 tuntia ottamisen jälkeen, osoitettiin, että vuonna 1239 pediatrisesta potilaasta otetussa NI: n esiintyvyys oli 24,5 / 1000 henkilöpäivää ja että potilaiden oleskelun pituus NI: n määrä ICU: ssa oli korkeampi kuin ilman infektiota. 7

Kaikissa tutkimuksissa on keskitytty aikuisten potilaiden epidemiologiaan, riskitekijöihin ja ehkäisymenetelmiin. Lasten potilaiden NI-tutkimuksia on kuitenkin tehty rajoitetusti. 2

Iranian Journal of Medical Sciences -lehden nykyinen numero julkaisee Jiří Žurekin ja Michal Fedoran artikkelin ”Infektioiden luokittelu tehohoitoyksiköissä: Vertailu sairaalassa hankittujen infektioiden nykyiseen määritelmään ja kantajavaltion kriteeriin. ” Tutkimuksessa verrataan NI: n luokitusta CDC: n määrittelemään infektioon ja kantajatilan kriteeriin. Artikkeli on erittäin tärkeä, kun näytetään NI: n kaksi määritelmää. Kuitenkin kunkin määritelmän käyttö valvontaohjelmissa voi aiheuttaa sekaannusta. p>

Laajasti hyväksytyn infektioiden, kuten sairaalainfektioiden, yleisen määritelmän puuttuminen voi johtaa lääkäreihin virheelliseen infektioiden diagnosointiin ja hoitoon. Ensimmäinen tutkimus sairaalainfektioista Iranin sisäosissa osoittaa, että sairaaloiden oikean vertailun ja hallinnan varmistamiseksi infektioita, meidän on käytettävä kansainvälisiä standardeja tutkittavassa populaatiossa, 8 jotta voimme saada oikeat vertailut ja suunnitelmat infektioiden hallitsemiseksi.

Lisäksi on parempi, että infektioiden katkaisuaika ja kantajan tila Sallittuja potilaita verrataan useilla näkökohdilla, mukaan lukien diagnoosi, sairauksien taakka yhteisössä, terveydenhuollon työntekijöiden huoli tartunnan alkuperästä, erilaiset varotoimet ja erilaisten dia gnostiset tekniikat. Hospitalisaaliset infektiot on yliarvioitu raja-ajan määritelmässä ja aliarvioitu kantajan tilan määrittelyprotokollassa.

Jos eri luokitusmenetelmien vertailuun voisi liittyä vahva tutkimuksen suunnittelu ja analyysi, taloudellisia ja psykologisia lisäkustannuksia voitaisiin vähentää.