PÄÄTELMÄ

Yhteensä 104 pansytopeniaa tutkittiin. Ikä, sukupuolen mukaan esiintyvyys, valitukset, ääreisverenkuva, luuytimen aspiraatiotaipumat ja pansytopenian eri syyt tutkittiin kaikissa tapauksissa, ja havaintoja verrattiin kirjallisuudessa julkaistuihin tutkimuksiin.

Potilaiden ikä vaihteli 2-80 vuoteen, keski-ikä 42 vuotta. Sytopeniaa havaittiin enemmän miehillä (54,81%) kuin naisilla (45,19%). Miehien ja naisten (M: F) suhde oli 1,2: 1. Ikä- ja sukupuolijakaumaa verrattiin muihin tutkimuksiin taulukon 4 mukaisesti.

Taulukko 4

Ikä, sukupuolijakauma verrattuna muihin pancytopenia -tutkimuksiin

Krooninen lymfosyyttinen leukemia / pieni lymfosyyttinen lymfooma

Esittävät oireet johtuivat yleensä anemiasta tai trombosytopeniasta. Leukopenia oli harvinainen syy potilaan alkuvaiheeseen, mutta siitä voi tulla vakavin uhka elämälle häiriön aikana. Fyysiset havainnot olivat vertailukelpoisia muiden tutkimusten kanssa, kuten taulukossa 5 esitetään.

Taulukko 5

Fyysiset löydökset verrattuna muihin tutkimuksiin

Hemoglobiini, leukosyyttien kokonaismäärä ja verihiutaleiden määrä olivat verrattavissa muihin tutkimuksiin, kuten taulukossa 6 on esitetty.

Taulukko 6

Hematologisten parametrien vertailu sytopenioiden pääalaryhmien välillä

Hypersegmentoituneita neutrofiilejä havaittiin 51,35%: ssa tapauksista verrattuna 84,9%: iin tilak V et ai. tutkimuksessa, ja Khunger JM et ai. ei osoittanut hypersegmentoituneita neutrofiilejä megaloblastisessa anemiassa. Myös suhteellinen lymfosytoosi aplastisessa anemiassa havaittiin 52,63%: ssa tapauksista tutkimuksessamme verrattuna 50%: iin Tilak V et ai. tutkimuksessa ja 85,71% Khunger JM et ai. tutkimus. Taulukossa 7 on esitetty perifeerisen veren löydösten vertailu muihin tutkimuksiin.

Taulukko 7

Perifeerisen veren löydösten vertailu muiden tutkimusten tuloksiin

Tutkimuksessamme törmäsimme 31 pediatriseen pansytopeeniseen tapaukseen; jälleen megaloblastinen anemia oli yleinen syy pancytopeniaan, jota seurasi aplastinen anemia. Samanlaiset tulokset raportoivat Bhatnagar et ai. Toisessa tutkimuksessa 64 lapselle todettiin diagnosoitu pansytopenia. Yleisimmät tapaukset olivat tarttuvaa alkuperää (64%), mitä seurasivat hematologiset (28%) ja sekalaiset (8%) etiologiat.

Pansytopeniaa aiheuttavien erilaisten diagnostiikkayksiköiden esiintyvyydessä on eroja. menetelmissä ja diagnostisten kriteerien tiukkuudessa, maantieteellisellä alueella, havainnointijaksossa, geneettisissä eroissa ja vaihtelevassa altistuksessa myelotoksisille aineille jne. . Tämä on jyrkässä ristiriidassa tutkimuksemme tulosten kanssa, jossa yleisin syy pancytopeniaan todettiin olevan megaloblastinen anemia. Samanlaisia havaintoja havaittiin muissa Intiassa tehdyissä tutkimuksissa. Tämä näyttää heijastavan ravintoanemian suurempaa esiintyvyyttä intialaisilla koehenkilöillä. Taulukossa 8 esitetään pansytopenian syyt muihin tutkimuksiin verrattuna.

Taulukko 8

Pansytopenian erilaiset syyt verrattuna muihin tutkimuksiin

Tutkimuksessamme megaloblastisen anemian ilmaantuvuus oli 74,04%. Khunger JM et ai. Ilmoitti 72 prosentin esiintyvyyden; ja 68%, Tilak V et ai. Vaikka luuytimen aspiraatiotutkimukset ovat harvinaisia epäiltyissä megaloblastisen anemian tapauksissa, jos diagnoosi ei näytä suoraviivaiselta tai jos potilas tarvitsee kiireellistä hoitoa ja hematologisia määrityksiä ei ole saatavilla, luuytimen aspiraatio on tarpeen. Koska foolihappo- ja B12-vitamiinipitoisuuden arviointilaitteita ei ole rutiininomaisesti saatavana useimmissa Intian keskustoissa, tarkkaa puutetta ei yleensä tunnisteta. Hypoplastisen anemian ilmaantuvuus tutkimuksessamme oli 19%, mikä korreloi vastaavien lukujen kanssa Khodke K et ai. ja Khunger JM et ai., Molemmat havaitsivat 14%: n ilmaantuvuuden. Kumar R et ai. Ilmoitti korkeamman ilmaantuvuuden, nimittäin 29,5%.

Subleukemisen leukemian ilmaantuvuus oli 3,85%, kun Khunger JM et ai. Ilmoitti 5%: iin. Kumar R et ai. raportoi 12% aleukemisen leukemian esiintyvyydestä. Pansytopenia oli tutkimuksemme yleinen piirre; tämä korreloi vastaavan havainnon kanssa tutkimuksissa Kumar R et ai. ja Khunger JM ym.

Tutkimuksessamme havaittiin 2 malarian tapausta, jotka muodostavat 1,93% kaikista tapauksista – verrattuna Khunger JM et ai., jotka ovat ilmoittaneet esiintyvyydestä 1%; Tilak V et ai., jotka ovat ilmoittaneet esiintyvyydestä 3,9%; ja Kumar R et ai., jotka ovat ilmoittaneet 3% kaikista tapauksista.

Tapasimme yhden multippelimeloomatapauksen, joka muodosti 0,96% kaikista tapauksista – verrattuna Khodke K et ai., jotka ovat ilmoittaneet 4%: n esiintyvyydestä; Tilak V ym., Jotka ovat ilmoittaneet esiintyvyydestä 1,3%; ja Khunger JM et ai., jotka ovat raportoineet tutkimuksissaan 1%: n esiintyvyyden. Läsnä olevan tutkimuksen potilailla oli yleinen heikkous, kuume ja luinen arkuus. ESR oli 92 mm 1 tunnin lopussa Westergrenin menetelmällä. Plasmablastit, joilla oli lisääntynyt N: C (ydin-sytoplasminen) suhde, moninukleaarisuus ja ydinlobulaatio, havaittiin. Terpstra ym. Raportoivat > 50% luuytimen plasmasoluista 12: ssä 54 potilaasta, joilla oli multippeli myeloomaa, tutkimuksessa.

Olemme ilmoittaneet yhden tapauksen varastointihäiriöstä (Niemann-pick-tauti) 15: ssä -vuotias poika, jolla oli hepatomegalia, splenomegalia ja pansytopenia. BM oli normosellulaarinen ja normoblastinen erytropoieesi. Aspiraatit tahrat osoittivat kerääntyneen suuria vaahtomaisia histiosyyttejä (Niemann-pick-solut) dispergoituneena läpi koko tahran. Kumar R et ai., Khunger JM et. al. ja Khodke K et ai. eivät ole raportoineet tutkimuksissaan yhtään tapausta varastointihäiriöistä pansytopenian aiheuttajana. Kuolema tapahtui 20 prosentissa tapauksista, mikä johtui vakavasta pansytopeniasta ja ylivoimaisesta infektiot.