Keskustelu

Haittavaikutusten yleinen osuus tutkimuksessamme oli 26,9%, mikä on paljon pienempi kuin muissa reaalimaailman tutkimuksissa raportoitu. Hawkins et ai. HIV / HCV-infektiopotilailla havaittiin, että 48%: lla potilaista esiintyi ainakin yksi haittatapahtuma, mikä on samanlainen kuin Bruno et ai., joiden havaitsema osuus oli 59,7%. Vakavien haittavaikutusten osalta esiintyvyys vaihtelee 0%: sta 3,2%: iin. Emme havainneet vakavia haittavaikutuksia väestössämme. Lisäksi haittavaikutusten takia toissijaista hoidon keskeyttämistä ei havaittu, mikä viittaa DAA: n hyvään siedettävyyteen HIV / HCV-infektiopotilailla. Tämä havainto oli sopusoinnussa muiden tutkimusten kanssa, joissa haittavaikutusten kehittyminen ei johtanut hoidon keskeyttämiseen tai lopettamiseen.

Havaitsimme Sofosbuvir / Ledipasvir -valmisteen käytön pääasiassa keskuksessamme. Tässä potilasryhmässä yleisimmät haittavaikutukset olivat väsymys, päänsärky ja maha-suolikanavan oireet. Nämä havainnot olivat samanlaisia kuin kontrolloiduissa tutkimuksissa raportoidut. Kohortissamme väsymystä havaittiin 14,3%: lla Sofosbuvir / Ledipasvir-hoitoa saaneista potilaista, mikä on kliinisissä tutkimuksissa ilmoitetun alueen sisällä. Päänsäryn suhteen olemme löytäneet 5,4%: n asteen, joka on pienempi kuin kirjallisuudessa kuvattu (11–17%). Toinen tärkeä ero oli ruoansulatuskanavan oireiden kehittyminen. Tutkimuksemme osoitti, että osuus oli 3,6%, mikä oli pienempi kuin kontrolloiduissa tutkimuksissa havaittu taajuus (10–16%). On syytä mainita, että tapaussarjoissa on raportoitu vasta diagnosoitua tai pahenevaa keuhkovaltimoiden hypertensiota; todellisen syy-yhteyden selvittäminen on kuitenkin vaikeaa. Maitohappoasidoosin tapauksia on myös kuvattu, ja riski näyttää lisääntyvän potilailla, joilla on vaikea maksasairaus. Tutkimuksessamme ei raportoitu keuhkoverenpainetaudin tai maitohappoasidoosin tapauksia.

Simepreviiri / sofosbuviiri oli toiseksi yleisin kohortissamme käytetty DAA-hoito. Tällä hoidolla hoidetuilla potilailla ruoansulatuskanavan oireet olivat johtavia haittavaikutuksia, joita raportoitiin 33,3% tapauksista. Väsymys kehittyi 16,7%: lla potilaista ja hengenahdistus 8,3%: lla potilaista. Nämä havainnot ovat samanlaisia kuin kliinisissä tutkimuksissa, joissa väsymys ja pahoinvointi olivat kaksi yleisintä sivuvaikutusta. Hengenahdistusta raportoidaan harvoin kontrolloiduissa ja reaalimaailman tutkimuksissa, joiden prosenttiosuus voi olla jopa 4%, mikä on pienempi kuin potilaillamme havaittu (8,3%). Suhteellisen yleinen kontrolloiduissa tutkimuksissa havaittu haittavaikutus on päänsärky, jota esiintyy noin 20%: lla Simeprevir / sofosbuvir-hoitoa saaneista potilaista. Kukaan potilaistamme ei kuitenkaan kehittänyt päänsärkyä hoidon aikana tällä hoidolla. Muita kirjallisuudessa ilmoitettuja kliinisesti merkittäviä haittavaikutuksia ovat kutina (14%), ihottuma (16%) ja valoherkkyys (5%). Mitään näistä haittavaikutuksista ei raportoitu tutkimuskohortissamme.

Hoidon noudattamisen suhteen, vaikka jotkut reaalimaailman tutkimukset ovat osoittaneet, että HIV-tartunnan saaneilla potilailla on vähän retroviruslääkkeitä, DAA: n heikko noudattaminen on kuvattu rajoittavana tekijänä HCV: n hoidossa HIV / HCV-infektiopotilailla. Olemme havainneet, että kliinisessä käytännössä noudatetaan hyvin HCV-hoitoa, ja hoidon loppuunsaattamisaste on 93,6%. Vain neljä potilasta menetti seurannan (5,1%), ja yksi potilas ei saanut hoitoa päätökseen muista syistä (moottoriajoneuvo-onnettomuus). Meillä oli 6 potilasta, jotka suorittivat hoidon, mutta joilla ei ollut laboratoriotutkimuksia 12 viikkoa hoidon jälkeen parantumisen arvioimiseksi. Tämä rajoitus vaikutti keskuksessamme ilmoitettuun HCV: n parantumisprosenttiin eli SVR12: een, joka oli 82,1% – prosenttiyksikköä pienempi kuin kontrolloiduissa ja viimeaikaisissa todellisissa tutkimuksissa ilmoitetut. ja HIV / HCV-infektiopotilaat ovat hyvin rajallisia ja ovat osoittaneet ristiriitaisia tuloksia. Bruno et ai. julkisti korkeamman haittavaikutusten määrän HIV / HCV-potilailla verrattuna HCV-monoinfektiopotilaisiin (59,7% vs. 57,2%, p = 0,03). Väsymystä havaittiin 17%: lla samanaikaisesti infektoituneista potilaista ja 10%: lla monoinfektiopotilaista – ero saavutti tilastollisen merkitsevyyden (p = 0,003). Keltaisuus tunnistettiin myös haittavaikutukseksi, jonka useammin kehittivät HIV / HCV-infektoituneet henkilöt (9,7% vs. 1,3%, p < 0,0001). Toisaalta tutkimuksessa, jonka tarkoituksena oli arvioida sofosbuviiri / simepreviiri turvallisuutta ja tehokkuutta, raportoitiin haittavaikutusten yleisempää kehittymistä HCV-monoinfektiopotilailla verrattuna HIV / HCV-infektoituneisiin henkilöihin (54,2% vs. 51,7%, p = 0,04) .Keskuksemme on suunnattu yksinomaan HIV-tartunnan saaneiden henkilöiden hoitoon. siksi vertailu HCV: n monoinfektiopotilaisiin ei ollut mahdollista.

Haitallisiin vaikutuksiin liittyvien tekijöiden osalta olemme havainneet, että valkoihoinen etnisyys on yleisempää potilailla, joille kehittyi nämä tapahtumat. Kirjallisuudessa ei ole raportteja tästä yhdistyksestä. Arvioimme näiden potilaiden DAA-hoitoa etsimällä yhteyttä. Emme löytäneet hallitsevaa hoito-ohjelmaa, joka voisi selittää tämän havainnon. Vaikka väestömme oli pieni, uskomme etnisen alkuperän olevan tekijä, jota tulisi tutkia suuremmissa tutkimuksissa. DAA-hoidon osalta havaitsimme, että PROD / ribaviriinin käyttö on suurempi potilailla, joille kehittyi haittavaikutuksia. Vain kaksi potilasta sai tämän hoito-ohjelman tutkimuksessamme, joten todellisen yhdistyksen perustaminen oli hyvin vaikeaa; havaitsimme kuitenkin, että molemmilla potilailla kehittyi anemia. Mielestämme oli selvää, että ribaviriini oli syyllinen, koska anemia on tämän lääkityksen yleinen sivuvaikutus, jota voi esiintyä jopa 35%: lla potilaista. Anemian yleinen esiintymistiheys tutkimuksessamme oli pieni (3,8%), ja se havaittiin yksinomaan potilailla, jotka saivat ribaviriinia osana hoitoa. On syytä mainita, että ainoa ehdoton indikaatio ribaviriinin lisäämiseksi DAA-hoitoon on dekompensoitu kirroosi, kuten nykyisissä ohjeissa todetaan. Tutkimuksessamme kaksi potilasta, jotka saivat ribaviriinia sisältäviä hoitoja, eivät olleet kirroosia ja yhdellä potilaalla oli kompensoitu kirroosi. On huomattava, että näitä potilaita hoidettiin vuonna 2015, jolloin toisen sukupolven DAA-lääkkeiden saatavuus oli keskuksessamme vielä rajoitettua ja ennen uusien HCV-hoitosuositusten julkaisua.

Tutkimuksemme paljasti myös trendin käyttää TDF / FTC: tä plus ei-nukleosidisia käänteiskopioijaentsyymin estäjiä (NNRTI) potilailla, joilla on haittavaikutuksia (p = 0,055). TDF / FTC: llä ja NNRTI: llä hoidetuista potilaista kolme hoidettiin ledipasviirillä / sofosbuviirilla, kolme hoidettiin simepreviirillä / sofosbuviirilla ja yksi hoidettiin Elbasviirilla / gratsopreviirilla. Hoidettaessa potilaita, joilla on HIV / HCV-infektio, yksi tärkeimmistä arvioitavista parametreista on lääkeaineiden välinen vuorovaikutus. Useissa farmakokineettisissä tutkimuksissa on havaittu korkeampia TDF-tasoja ledipasviirihoitoa saaneilla potilailla, mikä saattaa lisätä nefrotoksisuuden riskiä. Tutkimuksessamme emme havainneet yhtään akuutin munuaisten vajaatoiminnan tapausta, ja korkeampi haittavaikutusten määrä havaittiin vasta, kun TDF annettiin NNRTI: n kanssa. Emme tunnistaneet merkittävää eroa, kun TDF: ää käytettiin proteaasin tai integraasin estäjien kanssa. Simepreviirin ja NNRTI: n välisten yhteisvaikutusten osalta tämä DAA on vasta-aiheinen efavirentsia, nevirapiinia tai etraviriinia saavilla potilailla. Rilpiviriinin, joka on tutkimuksessamme käytetty lääke, ei kuitenkaan odoteta aiheuttavan lääkkeiden yhteisvaikutuksia. Emme havainneet vasta-aiheisten NNRTI-lääkkeiden samanaikaista käyttöä simepreviirin kanssa potilaillamme. Muilla tekijöillä huumeiden ja lääkkeiden välisen vuorovaikutuksen lisäksi olisi voinut olla merkitystä haitallisten vaikutusten esiintymistiheydelle TDF / FTC: n ja NNRTI: n samanaikaisen käytön yhteydessä.