Somma – Vesuviuksen ja Campi Flegrein punaisia vyöhykkeitä koskevat loppukommentit

Tulevaan räjähdystapahtumaan liittyvät pyroklastiset virtaukset aiheuttavat vakavan riskin kaupunginosassa sijaitseville kaupungeille SV-tulivuoren juurella tai kaldera-alueen sisällä. Koska näissä kaupungeissa on vaarana erilaiset pyroklastisten virtausten todennäköisyydet, uskomme vakaasti, että vaarakarttojen tulisi antaa yleinen käsitys alueista, joihin virtaukset voivat vaikuttaa, ja samalla käsityksen asukkaiden turvallisuudesta tällaisten alueiden ulkopuolella.

SV: n osalta vertailu DCP: n vuosina 1995–2014 esittämien punaisten vyöhykkeiden ja tässä työssä (kuva 17.5) (Rolandi, 2010) ehdotettujen rajaushypoteesien välillä on ristiriitainen pyroklastisen virtauksen vaaran suhteen. Erityisesti vuoden 2014 DCP-kartta osoittaa, että potentiaalisten pyroklastisten virtausten kokonaisinvasionin kattama alue on rajattu epäselvän geometrian viivalla, jonka suurin laajeneminen sijaitsee 7 km: n päässä kraatterista. Lisäksi virtausinversion syrjäiset alueet ovat edelleen samansuuntaisia kuntien hallinnollisten rajojen kanssa, kuten vuoden 2004 punaisen vyöhykkeen kartalla. Viimeksi mainittuja rajoja on laajennettu koskemaan muita vesuvialaisia kuntia (yhteensä 25), jotka on sijoitettu pyroklastisten virtausten hyökkäysalueiden viereen ja joita pidetään alueina, joihin pyroklastisten kallioiden putoaminen saattaa vaikuttaa (kuva 17.4).

SV: n osalta on esitettävä joitain kysymyksiä DCP: n asiantuntijoille: (a) Jos puna-alue on alue, jolla pyroklastisten virtausten riskien vuoksi tapahtuvaa ennaltaehkäisevää evakuointisuunnitelmaa pitäisi esiintyä, ainoana toimenpiteenä noin 700 000 ihmisen elämän turvaamiseksi, miksi jätetäänkö tieteelliset kriteerit yksinomaan aikaisempien purkausten käyttäytymiseen huomiotta? b) Voiko pudotustalletusten riskialue rajata kuntien hallinnolliset rajat huomioon ottaen? Uskomme, että nykyisiin Vesuviuksen punaisen vyöhykkeen rajauksiin tulisi tehdä huomattavia muutoksia, joiden tulisi olla paljon leveämpiä länteen päin, ja niiden tulisi kattaa suuri osa Napolin kaupungin alueesta (Rolandi, 2010; Alberico ym., 2011).

CF: n osalta magma-kaasunpoiston ja murtumisen jatkuva seuranta hauras-sitkeässä siirtymässä magmaattisessa-hydrotermisessä ympäristössä on korostettu (Cannatelli et ai. Tämä tilavuus). Samalla on ilmeistä, että jatkuvan seurannan tulisi edelleen arvioida räjähtävän postcalderan jälkeisen tulivuoren mahdollisen kolmannen jakson arviointia. Olisi laadittava erityiset hätäsuojelusuunnitelmat erisuuruisille purkauksille, kuten aiemmin tapahtui (kuten 13 ka Pomici Principali VEI 5 ja 4 ka Agnano – Monte Spina VEI 4–5). Sekaannusten välttämiseksi olisi tarkoituksenmukaisempaa luoda erilliset vaarakartat erisuuruisten purkausten perusteella. Nämä erilliset vaarakartat voitaisiin sitten koota – keskiarvojen perusteella tuottaa yleinen arvio vaarasta ottaen huomioon kaikki mahdollisuudet, jotka perustuvat geologiseen menneisyyteen.

Lopuksi, mitä hätäsuunnitelmista puuttuu, sekä SV että CF, on suurten pakoreittien rakentaminen miljoonille ihmisille poistumaan nopeasti riskialueilta. Tällöin väestölle on annettu harhaanjohtava viesti, että purkaus voidaan ennustaa päivinä, ellei viikkoja etukäteen. Tämä on mahdollisuus, koska on myös mahdollista, että tällainen ennustaminen ei ehkä ole mahdollista. Tällöin ainoa tapa paeta katastrofista on todellakin, että käytettävissä on suuria poistumisreittejä. Näyttää siltä, että hätäevakuointisuunnitelma on tältä osin täysin riittämätön.

Lopuksi huomautamme antiteettisista valinnoista SV- ja CF-tulivuoren riskinarvioinneille, joita ei arvioida varovaisesti ensimmäisessä tapauksessa ja yliarvioidaan toisessa tapauksessa. Täyden turvallisuuden puute virallisessa virtausvaarakartassa SV: ssä näyttää paradoksaaliselta, koska jopa DCP: n uudempi versio (2014) liittyy aikaisempiin valintoihin, jotka eivät perustu täysin tieteellisiin kriteereihin. Esimerkki Ospedale del Maren rakentamisesta nykyiseen sijaintiinsa on luultavasti kaikkein outo päätös, jolla sillä sallittiin Ospedale del Maren siirtäminen turvallisemmalta alueelta 12 km: n päässä kraatterista nykyiselle paikalleen. eli 7 km: n etäisyydellä kraatterista, kokonaan Vesuviuksen punaisella vyöhykkeellä.

Mutta vaikka vuoden 1995 punaisen vyöhykkeen rajaamisen jälkeen onkin tapahtunut jonkin verran parannusta, ristiriitaisuuksia ja ”outoja” epätieteellisiä päätöksiä on jatkettu Toivomme, että lähitulevaisuudessa vakavia, tieteeseen perustuvia pelastussuunnitelmia laaditaan SV: lle ja CF: lle, koska loppujen lopuksi tulivuoret noudattavat vain niiden luonnollisia lakeja.