Tässä artikkelissa käsitellään Rostowin kasvuteoriaa.

Toisen maailmansodan (1939-45) lopussa kiinnostus kehitystaloutta kohtaan oli uusi ja kasvuvaiheet huolestuttivat jälleen kerran monia tutkijoita. Ei-kommunistisena manifestina W. W. Rostow’n talouskasvun vaiheet (1960, 1971) ovat esimerkki modernin taloushistorian lakaistamisesta kapitalismin alla siistiksi ja toiveikkaiksi aikakausiksi.

Rostow’n versio on erinomainen esimerkki jatkuvuudesta ja evoluutiosta. Lisäksi jos Marxin teoriaa pidetään tuomitun kapitalismin lippuna, Rostowin versiota voidaan kutsua kannattavaksi kapitalismiksi.

Kasvuvaiheet:

Rostow on suunnitellut viisi universaalia vaihetta; nimittäin:

(i) perinteinen yhteiskunta,

(ii) lentoonlähtövalmistelu – vaihe, jossa yhteisöt rakentavat taipumuksiaan tavalla, joka olisi suotuisa lentoonlähtö,

(iii) lentoonlähtöaika, jolloin tuottava yhteisön kapasiteetti rekisteröi selvästi nousevan nousun,

(iv) kypsyysasteen vaihe, itsenäisen kasvun jakso, jossa talous jatkuu, ja

v) Suuren massankulutuksen vaihe.

Tarkastellaan kutakin vaihetta yksityiskohtaisesti:

(i) Perinteinen yhteiskunta:

Perinteinen yhteiskunta on yksi yksinkertaisimmista ja primitiivisimmistä sosiaalisen organisaation muodoista. Se on sellainen, jonka rakennetta kehitetään rajoitetussa tuotantotoiminnossa, joka perustuu pre-Newtonin tieteeseen ja tekniikkaan sekä vanhaan Pre-Newtonin asenteeseen fyysiseen maailmaan.

Ominaisuudet ovat:

(a) Asukasta kohti:

Rajoitetulla käytettävissä olevan tekniikan alueella tuotanto asukasta kohti on matala.

b) Työllisyys maataloudessa:

Suuri osa työvoimasta (75% tai enemmän) käytetään maataloustuotteiden tuotantoon. Suuri osuus resursseista käytetään myös maatalousosastossa.

(c) Sosiaalinen liikkuvuus:

Hierarkkinen, perinnöllinen, statuslähtöinen sosiaalinen rakenne esti yhteiskunnan liikkuvuutta tuolloin.

(d) Poliittinen valta:

poliittinen voima oli paikallista, alueellista ja perustui ensisijaisesti maanomistukseen.

(ii) Lentoonlähtöä koskevat ehdot:

Se on se taloudellisen kasvun vaihe, jossa progressiiviset elementit hiipivät yhteiskunnan jäsenten muuten barbaarisiin ja primitiivisiin psyykkeihin. Ihmiset yrittävät irtautua perinteisen yhteiskunnan jäykkyydestä ja tieteellinen asenne – lyhyesti tiedon etsiminen – kyseenalainen keskijoukko näkyy hyvin yhteiskunnan muuttuvassa kasvossa.

Ominaisuudet ovat:

(a) Taloudellinen kehitys:

Taloudellisesta kehityksestä tuli hyväksytty sosiaalinen arvo. Tuolloin tapahtui ihmisen mielen muutos ja he pystyivät miettimään maitaan.

(b) Uudet yritykset:

Yhteiskunnassa syntyi uudenlaisia yrittäjiä. Heidän tavoitteena oli perustaa yritys tai teollisuus ja tuottaa tuotantoa pitkään.

(c) Sijoitukset:

Kun uusia yritteliäitä henkilöitä syntyi yhteiskuntaan, bruttoinvestoinnit nousivat 5 prosentista 10 prosenttiin, joten tuotannon kasvuvauhti ylitti väestönkasvu.

(d) Infrastruktuuri:

Koska eri toimialoja perustettiin maan eri osissa vaadittiin automaattista kuljetusta, entistä liikkuvampaa viestintää, teitä, rautateitä, satamia. Joten infrastruktuuri rakennettiin kaikkialle maahan.

e) Luottolaitokset:

Tuolloin kehitettiin tarvittavia luottolaitoksia säästöjen hankkimiseksi investointeihin.

(f) Työvoiman mobilisointi:

Teollistamisen vuoksi suuri osa työvoimasta siirtyi maatalousosastolta teollisuuteen. Tämä koettiin Isossa-Britanniassa ”teollistumisen (vuodesta 1760 eteenpäin)” aikana.

(g) Syntyvyyden lasku:

Tuolloin lääketiede kehittyi hitaasti. Kansalaiset ymmärsivät syntyvyyden ja kuolleisuuden hallinnan ytimen. Aluksi kuolleisuutta kontrolloitiin ja sitten syntyvyys hallittiin.Tämä oli kehittyneiden maiden kokema demografisen siirtymän toinen vaihe.

(h) Poliittinen valta:

Kansallisuuteen perustuva keskitetty poliittinen valta korvasi maalla sijaitsevan paikallisen tai siirtomaavallan.

(iii) Lentoonlähtövaihe:

Lentoonlähtövaihe merkitsee yhteiskunnan siirtymistä taaksepäin siirtyvästä sellaiseen, joka on vapauttamisen partaalla. kasvua hidastavat elementit. Itse asiassa se on yksi vaihe, jossa yhteiskunnassa tapahtuu dynaaminen muutos ja yhteiskunnan jäsenten asettamat normit nousevat meteorisesti kaikilla elämänaloilla, kuten teollisuudessa, maataloudessa, tiede ja tekniikka, lääketiede jne.

Kahden ensimmäisen vaiheen, kuten aiemmin mainittiin, ja lentoonlähtövaiheen välillä on huomattava epäjatkuvuus. Muutoksen tuulet laukaisee jokin tärkeä poliittinen tapahtuma, joka mullistaa poliittisen rakenteen, tai uusien tekniikoiden ja tuotantomenetelmien äkillinen infuusio, joka johtuu tieteen ja tekniikan valtavasta kehityksestä.

Aikaisempi tapahtuma tapahtui maissa, kuten entisessä Neuvostoliitossa, Itä- ja Länsi-Saksassa , Japani, Kiina ja Intia. Jälkimmäistä luokkaa voidaan havaita sellaisissa maissa kuin Iso-Britannia, USA ja OPEC-maat. Tapahtumat, kuten ”Teollinen vallankumous”, joka oli teknologisten innovaatioiden keksintö Isossa-Britanniassa vuodesta 1760 lähtien, tai ”Manhattan-projekti (1940-luku)”, joka ilmoitti Yhdysvaltojen saapumisesta maailman poliittiseen skenaarioon, jotka ovat eläviä esimerkkejä noususta vaiheessa mainitsi Rostow.

Tämän vaiheen ominaisuudet ovat:

(a) Sijoitusaste:

Lähtövaiheen ensimmäinen ominaisuus on vain sijoitusaste. Teollisen vallankumouksen aikaan investointien osuus oli 5 prosentista tai alle 10 prosenttiin kansantulosta. Tällä hetkellä maatalousmaita hankittiin teollistamista varten.

Tämä johti masennukseen Isossa-Britanniassa vaadittiin kolonialismia. Tätä varten he tulivat ensimmäistä kertaa Intiaan ja muihin siirtokuntiin yritystarkoituksessa ja ottivat vähitellen maan poliittisen vallan.

(b) Yhden johtavan sektorin kehittäminen:

Teollisen vallankumouksen aikaan (1760) näimme jokaisen maan tietyn toissijaisen osa-alueen kehityksen. Britanniassa näimme suuren kehityksen tekstiili-, rauta- ja terästeollisuudessa. Koska rauta- ja terästeollisuus on välttämätöntä jokaisen maan kehitykselle, kussakin maassa oli rauta- ja terästeollisuuden kasvu Nykyään maan kehitystä mitataan raudan ja höyryn kulutuksella henkeä kohti l.

(c) Eri puitteiden olemassaolo yhteiskunnassa:

Oli olemassa poliittinen, sosiaalinen ja institutionaalinen kehys, joka hyödynsi laajentumisen impulsseja modernilla sektorilla ja mahdollisilla ulkoisilla talouksilla vaikutti lentoonlähtöön ja antoi kasvuprosessille jatkuvan ja kumulatiivisen luonteen.

(iv) Matka kypsyyteen:

Kypsyys viittaa Rostowin teorian yhteydessä siihen talouden tilaan ja koko yhteiskuntaan, kun kaikilla rintamilla voitosta tulee tapa tai riippuvuus. Jokainen pyrkimys talouden elvyttämiseksi kohtaa menestyksen, ja ajanjakso, jolloin yhteiskunta maistuu menestykselle, on melko pitkä ja kaikilla rintamilla saavutettu edistys on pysyä.

Se on aika, jolloin yhteiskunta soveltaa tehokkaasti käytettävissä olevan modernin teknologian valikoimaa resursseihinsa; ja kasvusta tulee normaali olemassaolotapa. Toimialat, kuten raskas tekniikka, rauta ja teräs, kemikaalit, työstökoneet, maatalouskoneet, autot jne., Ovat kuljettajan istuimella.

Sähköntuotanto ja kulutus ovat suuria teollisuustoiminnan äkillisen kiihtymisen vuoksi. On tosin vaikeaa ajoittaa tätä ajanjaksoa tarkalleen ottaen huomioon epäselvät tai sumeat raja-arvot nousun lopun ja kypsyyden alkamisen välillä. Rostow arvioi sen olevan noin 60 vuotta lentoonlähdön alkamisesta.

Tämän vaiheen taloudelliset piirteet ovat:

(a) Muutos ammatillisessa jakaumassa:

Kuten teollisen vallankumouksen vuoksi, monet teollisuudenalat ovat perustaneet Isossa-Britanniassa ja Maltan maat. Länsi-Euroopassa työvoima siirtyi maataloudesta teollisuuteen. Maatalousalalla työskentelevän työvoiman osuus laski 20 prosenttiin tai vähemmän.

(b) Kulutusmallin muutos:

Luotiin uudentyyppinen työvoima, jota kutsuttiin toimihenkilöksi. He olivat pääasiassa tehtaan hallintoelimen virkamiehiä. Suurten tulojen takia heidän mieltymyksensä siirtyivät ylellisyystuotteisiin. Tämän seurauksena muiden kuin maataloustuotteiden kulutusmalli kasvoi.Tämä johti nykyisen teollisuuden kehitykseen, ja myös makujen ja mieltymysten vaihtelu tapahtui nopeammin tänä aikana.

(c) Muutos johtavan sektorin kulutuksessa:

Koostumuksen muutoksen havaittiin vaihtelevan maittain. Ruotsin lentoonlähtö aloitettiin puun viennin, puumassan ja kartonkituotteiden jälkeen, minkä jälkeen syntyi rautateitä, vesivoimaa, terästä sekä karjanhoito- ja maitotuotteita. Venäjän lentoonlähtö alkoi viljan viennillä, jota seurasivat rautatiet, rauta ja teräs, hiili ja tekniikka.

Ajaminen kypsyyteen eivät ole taloudellisia tekijöitä:

(a) Yrittäjyysjohtajuus:

Muutos kypsyyteen tähtäävässä vaiheessa Puuvilla-teräs-rautatie-öljyparonit antautuivat johtajien byrokratialle.

(b) Ikävystyminen:

Tietty tylsyys teollistumisen kanssa aiheutti sosiaalista protestia teollistumisen kustannuksia vastaan.

(v) Suuren massakulutuksen aikakausi:

Kypsyydestä lähtien talous siirtyy kasvun myötä korkeaan massankulutukseen, vaiheeseen, jossa kestävät kulutustavarat kuten radiot, televisiot, autot, jääkaapit jne., elämä lähiöissä, korkeakouluopetus kolmannes – puolet väestöstä oli ulottuvilla.Lisäksi talous ilmaisee poliittisen prosessinsa kautta halunsa kohdistaa lisääntyneitä resursseja sosiaaliseen hyvinvointi ja turvallisuus. Tämä vaihe määriteltiin painopisteen siirtymisenä tuotanto-ongelmista kulutuksen ongelmiin.

Tarpeeton Siksi huomio kohdistuu resurssien kohdentamisongelmiin, joita Rostowin mukaan hallitsivat seuraavat näkökohdat:

(i) Kansallisen vallan ja maailman vaikutusvallan tavoittelu,

(ii) Hyvinvointivaltio jakaa tuloja uudelleen markkinaprosessin poikkeavuuksien korjaamiseksi.

(iii) Kuluttajien kysynnän laajentaminen kestotavaroihin ja korkealaatuisiin elintarvikkeisiin.

Marxin ja Rostowin vertailu:

Rostow esitti viiden erillisen vaiheen olemassaolon. Avain näiden joukossa oli lentoonlähtö, jota yksi tai useampi ”johtava sektori” pakotti. Johtavien sektoreiden nopea kasvu veti talouden vähemmän dynaamisia osia.

Rostowin mukaan korkea Tarjonnan ja kysynnän hintajoustot johtavilla sektoreilla tarkoittivat, että kysyntäpaineet löysivät tarjonnan ja että alhaisemmat hinnat kasvattivat uusien toimialojen kokonaistuloja.

Rakenteellisesti myös johtavilla aloilla oli korkea kysyntäjousto ja markkinat kasvoivat suhteettomasti koko talouden tulojen kasvun kokoon. Lopuksi johtavien alojen tuottamat ulkoiset taloudet lisäsivät kysyntää johtavaan sektoriin liittyvillä aloilla.

Tulos ainakin niissä maissa, joihin analyysiä sovellettiin, tuotannon kasvuvauhdin kasvu oli Rostowin sanoin itsensä ylläpitämistä – pysyvä siirtymä johtuvien rakenteellisten vuorovaikutusten vuoksi. taloudesta, matalasta (tai ei lainkaan) kasvusta tasaiseen kasvuvauhtiin. Prosessi oli ”ei-marxilainen”, koska sen analyysi ei ollut riippuvainen viittauksista luokkataisteluihin, kasvavaan työttömyyteen, laskeviin voittoprosentteihin ja kaikkiin muihin marxilaisiin analyyttisiin työkaluihin.

Critical Review of Rostow’s Theory:

(i) Kasvun vähentäminen:

Rostowin teoria pienentää talouskasvun yhdeksi malliksi. Hän korosti vain yhden tai useamman talouden sektorin kasvua. Hän ei korostanut talouden yleinen tila.

(ii) Evoluutiomekanismi:

Rostowin kasvuvaiheet eivät määritelleet evoluutiomekanismia, joka yhdistää kasvun eri vaiheet. Hän selitti vaiheet ilman minkäänlaista keskinäistä suhdetta.

(iii) Taloudelliset muuttujat:

Vaihe-teorian avulla Rostow kuvaili, kuinka nykyiset taloudelliset muuttujat hidastavat maan kasvuvauhtia, mutta hän ei sanonut mitään Hän ei selittänyt, kuinka muuttujat ovat vuorovaikutuksessa ja tuottavat talouskasvua.

(iv) Puute o f Symmetria:

Rostow’n lavateoria ei perustunut systemaattiseen syy-kaavioon,

(v) Ennakoiva arvo:

Paul Baran katsoi Rostowin teorian olevan ei ennustavaa arvoa, eikä sillä ollut mitään operatiivista merkitystä alikehittyneille maille, jotka yrittävät murtautua alikehityksen esteiden läpi.

(vi) Hoffman-opinnäytetyö:

Vaikka Rostow näytti innoittaneen Hoffman-opinnäytetyöstä, hänen johtopäätöksensä olivat ristiriidassa mentorinsa Rostowin ajatusten kanssa investointien määrästä. sidottu oletukseen vakaa marginaali pääoman ja tuotoksen suhde.

Hoffmanin analyysissä korostettiin tuotantotuotteiden tuotantotuotteiden ja kulutustavaroiden nettotuotannon kasvavaa suhdetta.Tämä tarkoitti kasvavaa pääoman ja tuotannon suhdetta teollistumisen eri vaiheissa.

(vii) Säästötavat:

Sillä ei ollut omaperäisyyttä akateemisena tutkimuksena. Se oli lainattu voimakkaasti Max Weberin ja Tawneyn edelläkävijästä sosiologian alalla. Rostowin viittaus säästötottumusten muutoksiin, taloudellisten motiivien lisääntyvään harjoittamiseen jokapäiväisessä elämässä jne. On samaa mieltä kuin Weberin ja Tawneyn.

Päätelmä:

Rostow oli puolustanut teoriaansa vaihtoehtona Marxin teorialle. Vaikka Marxin näkemys kasvuvaiheista sisältyi Kommunistiseen manifestiin (1848), Rostow kuvasi omia teoksiaan ei-kommunistiseksi manifestiksi. Itse asiassa rivi oli, että Rostow perusti teoriansa Marxin teorian virtauksiin. Hän kritisoi Marxin teoriaa sillä perusteella, että jos se kärsii ”taloudellisesta determinismistä”. Lisäksi sen sijaan, että Rostow rajoittaisi ihmisten käyttäytymistä yksinkertaiseen maksimointiin, se tulkitsi ihmisen käyttäytymistä vaihtoehtojen tasapainottamiseksi ja usein ristiriitaisiksi ihmisen tavoitteiksi.