Adhan tarkoittaa kirjaimellisesti ’ilmoitusta’, ja shariaassa se tarkoittaa ilmoitusta, joka on tehty tietyin sanoin salaatin aikaan. Se otettiin käyttöön Madinahin Hijrahin ensimmäisenä vuonna. Imamien mielestä sen käyttöönoton syy oli se, että Gabriel tuli alas adhanin kanssa sanomalla Jumalalta profeetalle (S). Sunnit sanovat, että ’Abd Allah ibn Zayd näki unen, jossa joku opetti hänelle adhania. Kun hän kertoi unelmansa profeetalle (S), hän hyväksyi sen.

Adhan on sunna

Hanafit, shafi’it ja imamiset sanovat: Adhan on sunna, jolla on on korostetusti suositeltu (mu’akkadah).

Hanbalit huomauttavat: Kylissä ja kaupungeissa matkustamattomille miehille on tarkoitettu kifa’i-fard, joka saa aikaan adhanin viidestä päivittäisestä rukouksesta.

Malikien osavaltio: Se on wajib kifa’i kaupungeissa, joissa pidetään perjantain rukous, ja jos tällaisen paikan ihmiset hylkäävät adhanin, heitä vastaan taistellaan tällä tilillä.

Adhan on kelvoton tietyissä tapauksissa

Hanbalit huomauttavat: Ei ole kelvollista tehdä adhania hautajaisrukoukselle (salat al-janazah) tai supersankintorukoukselle (al-salat) al-nafilah) tai lupauksen täyttämiseksi (al-salat al-mandhurah).

Malikilaiset sanovat: Se ei päde supereratorio- tai hautajaisrukoukseen eikä pakolliseen päivittäiseen rukoukseen, joka suoritetaan aikansa rappeutuminen (al-salat al-fa’itah).

Hanafiksen tila: Se ei ole voimassa kahdelle id: lle (idayn) suoritetulle rukoukselle, pimennys (salat al-kusuf), sateelle (istisqa ’) sekä tarawih- ja sunnah-rukouksille.

Shafi’it eivät pidä sitä pätevänä janazah, mandhurah ja nawafil-rukoukset.

Imamislaiset huomauttavat: Shari’a on ottanut käyttöön adhanin vain viidelle päivittäiselle salaatille, ja heille on mustahabb, riippumatta siitä, suoritetaanko ne ada- tai qada-ryhmänä, ryhmän (jama ’) kanssa. ah) tai yksin (furada) matkan tai oleskelun aikana, molemmat miehet ja naiset. Se ei päde mihinkään muuhun salatiin, mustahabbiin tai wajibiin, ja mu’adhdhin kutsuu ”al-salat” kolme kertaa salat al-kusufin ja ”Idaynin” yhteydessä.

Adhanin ehdot

Koulut ovat yhtä mieltä siitä, että adhanin pätevyyden ehdot ovat: sen johdanto-osan kappaleiden ja eri osien järjestyksen ylläpitäminen ja että mu’adhdhin on järkevä muslimimies. Kaikki koulut ovat yhtä mieltä siitä, että Taharahia ei vaadita adhanille.

Koulut eroavat toisistaan. Hanafit ja shafit sanovat: Adhan on voimassa myös ilman niyyahaa. kouluissa vaaditaan niyyah.

Hanbalit pitävät adhanin tekemistä muulla kielellä kuin arabiaksi ehdoitta kelvollisena. Malikien, hanafien ja shafi’ien valtiot: Arabien ei ole kelvollista tehdä adhania missään muussa kieli, vaikkakin ei-arabille on kelvollista tehdä se omalla kielellään, itselleen ja kielikielilleen.

Imamislaiset huomauttavat: Adhan ei ole voimassa ennen salat-ajan saapumista, paitsi salat al-fajrin tapauksessa. Shafit, Malikit, Hanbalit ja monet imamiset sallivat ilmoituksen tekemisen ennen aamunkoittoa. Hanafit eivät salli sitä, sillä ei ole eroa salat al-fajrin ja muiden salaattien välillä. Tämä mielipide on lähempänä varovaisuutta.

Adhanin muoto

Seuraava on adhanin muoto:

Allahu akbar – neljä kertaa kaikkien kouluja ja kahdesti malikien mukaan.

Ashhadu an la ilaha illallah – kahdesti kaikkien koulujen mukaan.

Ashhadu anna Muhammadan rasul Allah – kahdesti kaikkien koulujen mukaan.

(Mustahabb (suositeltava) on sanoa tässä vaiheessa myös: Ashhadu anna Aliyyan wali Allah – vain kahdesti imamisin mukaan. Se tarkoittaa, että todistan, että ’Allah suojaa Alia (kaikesta pahasta)

Hayya ’ala al-salat – kahdesti kaikkien koulujen mukaan.

Hayya’ala al-falah – kahdesti kaikkien koulujen mukaan.

Hayyah ’ala khayril-’amal – kahdesti vain imamien mukaan.

Allahu akbar – kahdesti kaikkien koulujen mukaan.

La ilaha illallah – kerran neljä koulua ja kahdesti imamien mukaan.
Malikit ja shafilaiset sallivat viimeisen rivin toistamisen, pitäen sitä su nnah; Heidän mukaansa tämä adhan ei ole virheellinen, jos se luetaan vain kerran, kuten imamiset pitävät.

Al-Fiqh ’ala al-madhahib al-’arba’ahin kirjoittaja mainitsee neljän sunniin koulun välinen yksimielisyys siitä, että al-tathwib on mustahabb. Al-tathwib tarkoittaa sanojen ”al-salatu khayrun min al-nawm” (”Salat on parempi kuin nukkuminen”) toistamista kahdesti ”hayya” ala al-falah ”: n jälkeen. Imamiset kieltävät sen.2

Iqamah (kutsu välittömästi ennen rukousta)

Sekä miehille että naisille on mustahabb lausua iqamah ennen jokaista päivittäistä pakollista salaattia, jonka jälkeen salat seuraa sitä välittömästi. Adhaniin sovellettavat säännöt, kuten jatkuvuus, sekvenssi, sen oleminen arabiaksi jne., Koskevat myös iqamahia. Sen muoto on seuraava:

Allahu akbar – kaksi kertaa kaikkien koulujen lukuun ottamatta, paitsi hanafit, jotka vaativat sitä neljä kertaa.
Ashhadu an la ilaha illallah – kerran shafi’ien mukaan, Malikit ja Hanbalit ja kahdesti Hanafien ja Imamien mukaan.

Ashhaduanna Muhammadan Rasulullah – kerran shafi’ien, Malikien ja Hanbalien mielestä ja kahdesti Hanafien ja Imamien mukaan.

Hayya ’ala as-salat – kerran shafi’ien, malikien ja hanbalien mielestä ja kahdesti hanafien ja imamien mielestä.

Hayya ’ala al-falah – kerran shafi’ien, malikien ja Hanbalis, ja kahdesti Hanafien ja Imamien mukaan.

Hayya’ala khayr il-’amal – kahdesti vain Imamien mukaan.

Qad qamat is-salat – kahdesti Kaikkien koulujen mielestä paitsi Malikit, jotka lausuvat sen kerran.

Allahu akbar – kahdesti kaikkien koulujen mielestä.

La ilaha illallah – kerran kaikkien koulujen mielestä.

Ryhmä imami-legistejä huomauttaa: Se on voimassa ’matkustajalle’ ja henkilölle, jolla on kiire lausu jokainen Adhanin ja Iqamahin lause vain kerran.

• 1. Imamidit huomauttavat: Naisen on mustahabb sanoa adhan salaatistaan, vaikkakaan ei rukouskutsuna. Vastaavasti naisten on mustahabb pitäen omaa jamaaansa, että yksi heistä soittaa adhan-kutsun ja iqamahin tavalla, jota miehet eivät kuule. Neljä sunniin koulua pitää iqamahia mustahabbina ja adhania naisten makruhina.
• 2. Ibn Rushd Bidayat al-Mujtahidissa (1935 toim.) Vol.1, s.103, sanoo: ”Toiset ovat sanoneet : Ilmausta ”al-salatu khayrun min al-nawm” ei pidä lausua, koska se ei ole masaanin osa adhania, ja tämä on al-Shafi’in mielipide. Syy erimielisyyteen on, sanoko se (osana adhania) profeetan (profeettojen) tai ’Umarin’ aikana. Ibn Qudaman al-Mughni, (3. painos), osa 1, s. 408 sanotaan: ”Ishaq on sanonut, että kansa on keksinyt tämän asian ja Abu ’Isa on sanonut:” Tämä tathwib on asia, jonka oppineet (ahl al-’ilm) ovat suhtautuneet vastenmielisesti. Juuri kuulemisen jälkeen Ibn ”Umar jätti moskeijan.” ”