Tämä päivä historiassa: Tambora-vuori räjähtää räjähdysmäisesti vuonna 1815
Tänä päivänä vuonna 1815 Mount Himawari-8-satelliitin Tambora, joka nähtiin täällä 10. huhtikuuta 2020, tuotti kaikkien aikojen suurimman tulivuorenpurkauksen. Tambora-vuori, joka sijaitsee Sumbawan saarella nykypäivän Indonesiassa, on aktiivinen kerrostulivuori, joka oli yksi Indonesian korkeimmista vuorista ennen sen purkausta. Tapahtuman jälkeen sen korkeus laski 14 100 jalasta vajaaseen 10000 jalkaan. Noin 31 kuutiometriä tuhkaa tuottaneen räjähdyksen tulivuoren räjähdysindeksi (tai VEI) oli arvoltaan 7 (logaritmisesti perustuvasta asteikosta 10) tuhoavien vaikutustensa vuoksi asteikolla ja vakavuudella, jota ei näy Taupo-järven räjähdyksen jälkeen vuonna 180 jKr Uudessa-Seelannissa.
Vaikka todellinen purkaus tapahtui 5. huhtikuuta ja sen huipentuma 10. huhtikuuta, tapahtuman savu ja tuhka kiertivät pohjoista pallonpuoliskoa. Purkausta seuraava vuosi tunnettiin nimellä vuosi ilman kesää, jossa pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötilat laskivat täyden Fahrenheit-asteen johtuen pölystä, joka valui korkealle ilmakehään.
Tulivuoren talvi aiheutti myös satovajetta, ruokapulaa ja tulvia suurimmalle osalle Pohjois-Amerikkaa, Länsi-Eurooppaa ja osia Aasiaa. Historiallisten ilmastolähteiden mukaan vuoden 1815 tapahtuman kuolonuhrien määrä oli 11 000 pyroklastisista virtauksista ja yli 100 000 seurauksena olevan ruokapulan seuraavalle vuosikymmenelle. NOAA: n Earth Systems Research Laboratoryn (ESRL) kotikouluystävällisen tulivuorenpurkauksia käsittelevän 6–12-luokan laskentataulukon mukaan ”Uusi-Englanti, lunta satoi heinäkuussa 1816 ja lämpötila saavutti 30-luvun.”
Advanced Himawari Imager (AHI) otti tämän kuvan Japanin Himawari-8-satelliitilla. Tämä satelliitti, Japanin meteorologian viraston (JMA) kolmannen sukupolven geostationaariset satelliitit tarjoavat näkyvää valoa ja infrapunakuvia Aasian ja Tyynenmeren alueelta. Himawarin tiedot ovat elintärkeitä globaalille geostationaaliselle kattavuudelle, minkä vuoksi NOAA ja JMA ovat sopineet geostationaaristen järjestelmiensä keskinäisistä varmuusjärjestelyistä.