Theresienstadtin ”leiri-geto” oli olemassa kolme ja puoli vuotta, 24. marraskuuta 1941 ja 9. toukokuuta 1945 välisenä aikana. Theresienstadtilla oli olemassaolonsa aikana kolme tarkoitusta:

• Theresienstadt toimi kauttakulkuleirinä tšekkiläisille juutalaisille, jotka saksalaiset karkottivat tappokeskuksiin, keskitysleireihin ja pakkotyöleireihin Saksan miehittämässä Puolassa, Valkovenäjällä ja Baltian maissa.
• Se oli geto-työleiri. SS karkotti ja vangitsi siellä tietyt saksalaisten, itävaltalaisten ja tšekkiläisten juutalaisten ryhmät heidän iänsä, aiemman asepalveluksensa aiheuttaman vamman tai taiteen ja muun kulttuurielämän julkisuuden vuoksi. Peittämään Suur-Saksan valtakunnasta karkotettujen juutalaisten fyysisen tuhoamisen natsihallinto käytti yleistä fiktiota, lähinnä Saksan sisällä, että karkotetut juutalaiset sijoitettaisiin tuottavaan työhön idässä. Koska tuntui epätodennäköiseltä, että vanhuksia juutalaisia voitaisiin käyttää pakkotyöhön, natsit käyttivät Theresienstadtia piilottaakseen karkotusten luonteen.
• Theresienstadt toimi yllä mainittujen ryhmien juutalaisten pitokynänä. Odotettiin, että siellä vallitsevat huonot olosuhteet nopeuttavat monien karkotettujen kuolemia, kunnes SS ja poliisi voisivat karkottaa eloonjääneet idän tappokeskuksiin.

Theresienstadt toimi ”asutuksena”, kokoontumisleirinä ja keskitysleirinä. Siinä oli tunnistettavissa piirteitä sekä getoissa että keskitysleireissä. Theresienstadt oli ainutlaatuinen petoksen työkaluna.

Natsipetos

Theresienstadt palveli saksalaisille tärkeätä propagandatoimintoa. Juutalaisten karkotuksen julkinen tarkoitus Saksasta karkotettavaksi oli heidän ”uudelleensijoittaminen itään”, jossa heidät pakotettaisiin suorittamaan Koska tuntui epätodennäköiseltä, että iäkkäitä juutalaisia voitaisiin käyttää pakkotyöhön, natsit peittivät karkotusten luonteen Theresienstadtin getossa. Natsipropagandassa Theresienstadtia kuvattiin kyynisesti ”kylpyläkaupungiksi”, jossa vanhukset saksalaiset juutalaiset voisivat ”eläkkeelle” turvallisesti Theresienstadtin ortatiot olivat kuitenkin osa natsien petostrategiaa. Getto oli todellisuudessa kokoelma keskukseksi karkotuksille getoihin ja tappamiskeskuksiin natsien miehitetyssä Itä-Euroopassa.

Tanskan juutalaisten karkotuksen seurauksena alistuminen Theresienstadtiin saksalaiset antoivat kansainvälisen Punaisen Ristin vierailulle kesäkuussa 1944. Se kaikki oli monimutkainen huijaus. Saksalaiset tehostivat karkotuksia getosta vähän ennen vierailua, ja itse geto ”kaunistui”. Puutarhoja istutettiin, talot maalattiin ja kasarmit kunnostettiin. Natsit järjestivät vieraileville arvohenkilöille sosiaalisia ja kulttuuritapahtumia. Vierailun päätyttyä saksalaiset jatkoivat karkotuksia Theresienstadtista, jotka päättyivät vasta lokakuussa 1944.

Karkotukset Theresienstadtista

Vuodesta 1942 SS-viranomaiset karkottivat juutalaisia Theresienstadtista muihin getoihin, keskitysleireihin ja tappokeskuksiin natsien miehitetyssä Itä-Euroopassa. Saksan viranomaiset joko murhasivat juutalaiset saapuessaan Riian, Varsovan, Lodzin, Minskin ja Bialystokin getoihin, tai karkottivat heidät edelleen tappokeskuksiin. Kuljetus lähti Theresienstadtista myös suoraan Auschwitzin, Majdanekin ja Treblinkan tuhoamisleireille. Itse gettossa kymmeniä tuhansia ihmisiä kuoli, lähinnä sairauksiin tai nälkään. Vuonna 1942 kuolleisuus getossa oli niin korkea, että saksalaiset rakensivat – getton eteläpuolelle – krematorion, joka pystyi käsittelemään lähes 200 ruumista päivässä.

Theresienstadtiin siirretyistä noin 140 000 juutalaisesta lähes 90 000 karkotettiin itään kauempana oleviin pisteisiin ja melkein varma kuolema. Noin 33 000 ihmistä kuoli itse Theresienstadtissa.

Theresienstadtin kulttuurielämä

Kauheista elinoloista ja jatkuvasta karkotuksen uhasta huolimatta Theresienstadt oli hyvin kehittynyt kulttuurielämä. Erinomaiset juutalaiset taiteilijat, pääasiassa Tšekkoslovakiasta, Itävallasta ja Saksasta, loivat piirustuksia ja maalauksia, joista osa on salaisia kuvauksia geton ankarasta todellisuudesta. Kirjoittajat, professorit, muusikot ja näyttelijät pitivät luentoja, konsertteja ja teatteriesityksiä. ylläpitää 60 000 nidekirjastokirjastoa.

Theresienstadtin läpi kulki 15 tuhatta lasta. Vaikka heitä oli kielletty, he kävivät koulussa. He maalasivat kuvia, kirjoittivat runoja ja yrittivät muuten ylläpitää normaalin haastetta. 90 prosenttia näistä lapsista menehtyi tappokeskuksissa.

Leirin olosuhteet olivat ankarat. Perunat olivat yhtä arvokkaita kuin timantit. Olin nälkäinen, peloissani ja sairas suurimman osan ajasta.Kahdeksas syntymäpäiväni vanhempani antoivat minulle pienen perunakakun, jossa oli ripaus sokeria; yhdeksäntenä syntymäpäivänäni nukkeihin ommeltu asu; ja kymmenentenä syntymäpäivänäni äitini kirjoittama runo.
—Inge Auerbacher